sunnuntai 12. elokuuta 2012

Toinen sunnuntai




kahdestaan pojan kanssa. kuivan heinän takana joki hampaineen, viimeiset sykäykset ruskeassa aivorungossa. viileä ilta, kivien ilta. pian olemme ylittäneet sillan ja tulemme okraan. lentokoneet, peltojen hehku, emme puhu mitään. käännymme ja uskomme kuulevamme huminaa ja sen jälkeistä hiljaisuutta. mutta kaikki on saaliseläimen pelkoa, pitenee heti aamusta.



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"se pitenee heti aamusta"

Niin mullakin usein.

Vesa Haapala kirjoitti...

hyvä, terveen miehen merkki!

Vesa Haapala kirjoitti...

et siis kärsi ainakaan kovin vakavista verenkierron häiriöistä - pidä toi!