maanantai 13. elokuuta 2012

Yksittäinen muisto




Oli kai jokin 80-luvun alun syyskesistä, TV:ssä Matkalla pohjoiseen, suuri kuisti ja ruohoratamopiha ja nokkospusikko, johon mustalaiset työnsivät kaverini kokousaikaan; sama haju kuin tädin kolmiossa, vessa jatkui kaikkialle, heteka ja mustat susikoirapatsaat kielet juoksuun jähmettyneinä kimpaleina; olin suunnilleen kymmenen, odotin syntymäpäivää ja tykkiä, joka ampui pingispallot ympäri huonetta.*


*Jokainen muisto on, niin kuin ihminen esittäessään on, teennäinen. Olipa muisto koottu miten hyvänsä, tunnistan sen kun esittelen sen itselleni. Nytkin kokoan monta maantieteellistä sijaintia ja tapahtumaa noin viiden vuoden repaleisesta pyörteestä. Minua ei  kiinnosta mikä oli ensin, mikä sitten ja minkä muistelu lisäsi jälkikäteen --- tapahtumat ja sijainnit ovat joka tapauksessa samalta henkiseltä tapahtuma-alueelta, esipuberteetista, eikä kaupungilla tai kylällä ole ohjaavaa merkitystä. Tärkeimpiä ovat kohteet, jotka voin osoittaa yksityiskohtaisesti, ja olennaista se että löydän ne itsestäni.
   Huomaan lisänneeni muistoon jälkikäteen sellaisen intentionaalisen elementin, jota ei ollut 1970- ja 1980-luvun vaihteen odotuksissani. Syntymäpäivien odotus ei kohdistunut mihinkään tiettyyn lahjaan, vaan itse syntymäpäivään. Lahjat olivat mitä olivat, ja siksi mainitsemani tykki on jäänyt erityisesti mieleeni. Lahjaan kohdistuva odostus tuli jälkikäteen: odotin koulussa pääseväni leikkimään lelulla, joka nykyisin olisi lapselle vain yksi muiden joukossa.
   TV:ssä soineesta Matkalla pohjoiseen -kappaleesta eli Junnu Vainion Syksyn sävel -sanoituksesta --- se taisi muuten tulla kolmanneksi --- jäi kertakuulemalla paljon mieleen; tämä vahvistaa vaikutelmaa esipuberteettisen kokijan vähitellen sukupuolisuuteen suuntautuvasta mielenkiinnosta, samoin kuin tarkemmin ajateltuna muistumat koirapatsaista ja tädin virtsanhajuisesta asunnosta.
   Ja nyt kun sain tuon uran auki, myös nokkosten polttamaan kaveriini liittyvät ensimmäiset muistamisen arvoiset eroottiset näkymät; nimittäin kaverini äiti, tuolloin noin 27-vuotias tumma, kauniiksikin ajateltava nainen astui alasti mökkisaunansa portaille, kun me pojat juoksimme venerannasta kesken yllättäen loppuneen saariretkemme; hän seisoi pihassa hieman häkeltyneesti hymyillen, rintojaan peitellen mutta samalla paljastuivat vatsa ja tumma häpy. Voisin lyödä vetoa, että hän oli rakastellut vain hetkeä aiemmin, hänen kasvonsa näyttivät täsmälleen siltä.



2 kommenttia:

Arnkil kirjoitti...

Kyllä näistä vielä klapimuistelmat jalostuu kun vähän karsitaan rönsyjä ja jämäköitetään näkökulmaa. Otavan leikkauspöydällä erotiikkakin kirkastuu. Mies on prosessi. Sinä syksynä oli saatanan violetit lehdet. Pakkaset tuli aikaisin, sieluunkin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Antti, olen huomaavinani että olet tuossa edellä ollut varkaissa halkoliiterissä, jossa minun ei pitänyt seuraavassa teoksessani vierailla!

Klapia paperille, kyllä se siitä kirkastuu.