Päivä viilenee iltaan,
viilenee altaan, yöksi, on jo yö.
Se, mikä ei salli sanoja,
liikkuu portailla ja kertoo, että on reuna,
että on käsi ja käden
kuva, on sydän.
Sanat siirtyvät parveen, mutta
tämä ei ole yö.
On huone, jossa ihmiset
istuvat, jossa he sijaavat vuoteensa
ja nukahtavat.
Jossakin on käsi, joka
käskee: Kirjoita.
Mutta sanat särkevät
simpukan.
Ja viesti, on kuin se
olisi jo tullut perille,
nimi kaivertuu paperiin ja
ampuu sanat ilmaan.
Eikä kukaan ole valmis. Kukaan
ei ennätä sanoa:
Älä mene, olisit siinä
vielä.
6 kommenttia:
Semmonen hymy tästä.
Karri, arvaatkin jo varmaan kenelle tämän kirjoitin.
Hieno teksti, ja koskettava. On hyvä että on tämä blogisi päivän piristeenä.
Kiitos ystäväiseni. Kirjoitin runon eilen kun odottelin Joonatania synttäreiltä. Tämä lähtee Papinniemelle adressiin meidän laitokselta.
Oletko muuten tulossa ensi sunnuntaina Helsinkiin vai miten se meni?
Moi,
olen kyllä, soitan sinulle sitten kun tiedän tarkemmin tuloajoista. Mutta jos satut saamaan perhevapaata, niin olisihan hauska tavata alkuillasta viinilasin äärellä.
Palataan asiasta tarkemmin!
Juu, tiesin. Kiitos kaunis.
Lähetä kommentti