Hienoa! Erittäin kaunis. Tuntuu sitä paitsi että ajattelin jotakin tällaista eilen, lähinnä aaltojen läpi astumista.
Olen kahtena päivänä peräkkäin käynyt Criccieth-nimisessä kylässä linnan raunioilla. Rauniot ovat korkealla kalliojyrkänteellä meren rannalla. Siellä ajatukset suurenevat, muuttuvat epämääräisiksi, kunnes suostuvat mittaan. Minulle runosi on erinomainen kuvaus siitä, mitä olen viime päivinä kokenut - jotakin mitä en ole itse ollut vielä lähelläkään saada sanoiksi.
Thanks! Minustakin tämä toimii. Jotenkin juttu on tosiaan niin, että pitää ottaa joku kaava, niin runo syntyy! Mutta tosiaan, että siitä välittyi joku kokemus, jonka tunnistit, olen otettu...
Huomasin muuten tänään saman Twitter-romaanistasi, joka oli ehdottomasti Nytin paras! Kehuja, kehuja...
Mutta kyllä runoilija aina joukosta erottuu - kun annetaan tarpeeksi vähän tilaa. Sitä paitsi juttu oli tosi hauska! Monet romaaninkirjoittajat oli ihan jäässä.
Toi edellinen lähti siis multa. Hienoa, että saat olla meren äärellä. Toi mun merikuva lähti jääkaapin oveen piirretystä kuvasta jossa kissa kävelee kukkien seassa ja alla on mielettömät aallot (Aada piirtänyt).
Niin, ja näin eilen Markuksen esittelemänä Rivit - todella kaunis, klassinen pienellä käsitteellisellä jengalla. Laatutyötä kaikin puolin, taas hieno kokonaisuus.
Markus on tosiaan ihan omaa luokkaansa, olen jopa liikuttunut siitä miten kauniilta kirja vaikuttaa. Yksinkertaiset ideat ovat parhaita, uskon että lopputulema on varsin vaikuttava. Käsitteellisyys, minimalismi, kuulaus - jälleen hyvässä käytössä.
Kiitos kehuista twitter-novellin suhteen, minustakin se oli hauska. Tietenkin kaikki tuollainen ajetaan aina naureskelun läpi, mutta formaatti on oikeastaan aika kiinnostava jos sen ottaa tosissaan. Huvittavaa on tietenkin se, miten vaikeata romaanikirjailijoille on kirjoittaa 140 merkkiä pitkiä tekstejä, joissa mielenkiinto säilyy alusta ihan loppuun asti... Eivät Guardianinkaan esimerkit kovin kummoisia olleet, kun kävin niitä katsomassa.
5 kommenttia:
Hienoa! Erittäin kaunis. Tuntuu sitä paitsi että ajattelin jotakin tällaista eilen, lähinnä aaltojen läpi astumista.
Olen kahtena päivänä peräkkäin käynyt Criccieth-nimisessä kylässä linnan raunioilla. Rauniot ovat korkealla kalliojyrkänteellä meren rannalla. Siellä ajatukset suurenevat, muuttuvat epämääräisiksi, kunnes suostuvat mittaan. Minulle runosi on erinomainen kuvaus siitä, mitä olen viime päivinä kokenut - jotakin mitä en ole itse ollut vielä lähelläkään saada sanoiksi.
Thanks! Minustakin tämä toimii. Jotenkin juttu on tosiaan niin, että pitää ottaa joku kaava, niin runo syntyy! Mutta tosiaan, että siitä välittyi joku kokemus, jonka tunnistit, olen otettu...
Huomasin muuten tänään saman Twitter-romaanistasi, joka oli ehdottomasti Nytin paras! Kehuja, kehuja...
Mutta kyllä runoilija aina joukosta erottuu - kun annetaan tarpeeksi vähän tilaa. Sitä paitsi juttu oli tosi hauska! Monet romaaninkirjoittajat oli ihan jäässä.
Toi edellinen lähti siis multa. Hienoa, että saat olla meren äärellä. Toi mun merikuva lähti jääkaapin oveen piirretystä kuvasta jossa kissa kävelee kukkien seassa ja alla on mielettömät aallot (Aada piirtänyt).
Niin, ja näin eilen Markuksen esittelemänä Rivit - todella kaunis, klassinen pienellä käsitteellisellä jengalla. Laatutyötä kaikin puolin, taas hieno kokonaisuus.
Markus on tosiaan ihan omaa luokkaansa, olen jopa liikuttunut siitä miten kauniilta kirja vaikuttaa. Yksinkertaiset ideat ovat parhaita, uskon että lopputulema on varsin vaikuttava. Käsitteellisyys, minimalismi, kuulaus - jälleen hyvässä käytössä.
Kiitos kehuista twitter-novellin suhteen, minustakin se oli hauska. Tietenkin kaikki tuollainen ajetaan aina naureskelun läpi, mutta formaatti on oikeastaan aika kiinnostava jos sen ottaa tosissaan. Huvittavaa on tietenkin se, miten vaikeata romaanikirjailijoille on kirjoittaa 140 merkkiä pitkiä tekstejä, joissa mielenkiinto säilyy alusta ihan loppuun asti... Eivät Guardianinkaan esimerkit kovin kummoisia olleet, kun kävin niitä katsomassa.
Lähetä kommentti