kukapa ei olisi ollut eichmann
kotkaamisesta puhumattakaan
tässä seison tötteröhattu päässä, sauva kädessä
kukapa ei olisi repinyt nauloja hampaillaan
minä en kuole koskaan minä kuolen hyvin harvoin
olen kirjoittanut siitä jo
hiekalla, matalassa vedessä pohjaruusukkeelliset kasvit
lähde, pieni allikkolähde hakkuuaukealla, lähellä rantaa,
kausikuiva puro, enimmäkseen maan alla
jos häädetään turkkilot ja toukat, jää ihmisen osaksi
valvoa rinteessä mustakaulaisen jesuiitan elämää
2 kommenttia:
Kotkaamisen syntiin olen myös minä kerran jos toisenkin häpeällisesti syyllistynyt ... Huojentavaa on sentään löytää vertaistukea runon sfääristä...
Nimesi mukaisesti, Jaakko, olet kotkannut taittaessasi laudan läpi tullutta naulaa niin että kärki painuu puun sisään J-kirjainta muistuttaen.
Minusta kotkaamisessa kyllä käytetään turhaa harkintaa ja varovaisuutta. Vapaasti törröttävät naulat tekisivät ihmisen elämästä paljon mielenkiintoisempaa eikä aina voisi valittaa siitä, ettei ole mitään järkevää tekemistä.
e-mannilainen dasmanilainen totteleminen ei ole vienyt ihmistä kuin oikeussaleihin, vertaisarvioitavaksi.
Mutta runon sfäärissä saa rehtiä vertaistukea tähänkin ongelmaan.
Lähetä kommentti