Kysymys johon ei ole vastausta

Yhdeksänvuotias tyttäreni esitti minulle noin vuosi sitten toistuvasti kysymyksen tai pikemminkin kokemuksen, jolta ei selvästikään saanut rauhaa:

--Isä, minä en ymmärrä, kuinka ihmiset ovat olemassa.

Osaan luonnostella tähän kysymykseen vastauksia teologian, kognition ja luonnonhistorian näkökulmasta, mutta olen varma, ettei yksikään vastauksistani vastaa siihen kokemukseen, jonka vallassa tyttäreni tuli luokseni. Minusta tuntuukin, että tärkeämpää kuin vastata on löytää tällaisia kysymyksiä ja kokemuksia -- juuri ne todistavat ihmisyyden synnystä.

Yritin asettaa sanani jotenkin, mutta en osannut sanoa, että hän on tervetullut samaan tietämättömyyteen, jossa mikään vastaus ei riitä, ja että hän on löytänyt juuri jotain ylittämätöntä.

Tänään on Aadan synttärit. Onnea, Aada!