28.5.2010*

Ihminen, ihmisapinoiden heimoa, nykyisistä kädellisistä laajimmalle levinnyt,

älykkäin ja runsaslukuisin, näin hän kertoo itsestään,

tämä olento Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, aivojensa ansiosta

pystyy abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun

ja pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojensa avulla

käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään muu eläinlaji,

tunkeutuu ajan ja materian ytimiin, oppii tulkitsemaan historiaansa,

oi hän levittää tilan, myös oodit ja oopperat,

laatii nämä taiteeksi kutsutut kulttuuri-innovaatiot,

ja minun tehtäväni ylistää tätä olentoa juhlallisella hymnillä

uralilaiseen kielikuntaan ja sen suomalais-ugrilaisen haaran

itämerensuomalaisiin kieliin kuuluvassa sosio-lingvistisessä rakenteessa

Rytmi jolla historia toistaa, jolla kiertyvät geenit ja meemit,

ihmettä mont’ on – ihminen, kaikkein tenhoisin ihme,

tämä aallokko, oudoin kaikista olevista,

tämä rytmi, jolla historia in medias res, ab ovo keskeyttää suunnitelmamme,

sinullakin 46 kromosomia joka solussa, noin 3,9 miljardia emäspaikkaa,

mahdollisia geenejä noin 20 000,

domeenisi aitotumalliset, kuntasi eläinkunta, pääjaksosi selkärankaiset,

alajaksosi selkärankaiset, luokkasi nisäkkäät, lahkosi kädelliset,

heimosi ihmisapinat, sukusi ihmiset ja lajisi ja alalajisi sapiens,

poliittinen kantasi, sukupuolinen suuntautuneisuutesi, ideologiasi, uskontosi,

en tunne niitä, mutta sijaintisi tässä Alvar Aallon suunnitelmin

toteutetussa salissa, oppiarvosi, to deinotaton, sinä rituaalinen olento,

kummallisista kummallisin

Katso oikealle ja vasemmalla, eteesi ja taakse,

hetken nämä äänteet kokoavat monimuotoisuutta,

vasta kun aloitin käsitin mistä kaikesta on kyse,

ihminen ja hänen ympäristönsä ja niitä tutkivat tieteenalat,

taukoamatta tekemisissä veden, kasvien, mikrobien kanssa,

lukujen, käsitteiden ja lakien sekä kemiallisten reaktioiden

ja ennusteiden kanssa, nämä materiaaliset ja immateriaaliset prosessit

ja aina lähinnä se mitä kutsumme olemiseksi  –  –  – 

Oi, elämässä on hetkiä, jolloin on välttämätöntä kysyä, voisinko ajatella toisin,

voisinko havaita toisin kuin näen, mitä muuta on,

mitä on tämä kriittinen työ, tämä alati keskeneräinen projekti,

jossa humanisti tekee kulttuuria ymmärrettäväksi ja tunnetuksi,

jossa kasvatustieteilijä mallintaa kasvun ja oppimisen edellytyksiä,

jossa matemaattis-luonnontieteelliset toimijat

harjoittavat avaruustutkimusta, ilmakehätiedettä, nanotiedettä ja laskennan

taitoa ja matemaattista fysiikkaa, biologisen tiedon data-analyysia,

geoinformatiikkaa ja kaupunkitutkimusta, ja kaikki formaalit kielet

joista minulla on vain kalpea aavistus

Kuinka kauan tarinat kaaresta, jossa ihminen nousee neljältä jalalta kahdelle

ja putoaa taas kontilleen, kuinka kauan ideamme avaruuden rakenteesta

janoina, mitattavina pisteinä – entä jos kaikki onkin

valtavien energioiden myötä kvanttirakenteista? Aallot

eivät tuhoa merta, voin vetää vasemman käden hansikkaan

oikeaan käteeni jos kierrän sen ympäri neliulotteisessa avaruudessa

Nämä silmät jotka matematiikka luo avaten näkymät suhteisiin joita ei näy,

nämä kartat jotka psykologia laatii ja korjaa,

”kummallinen yhteensattuma”, kirjoitti viime vuosisadan viisain mies,

”että kaikilla niillä ihmisillä joiden kallo on avattu, on ollut aivot”,

niin, robotiikka, keinoäly, ehkä meidän todellakin on taisteltava

kilpailukykyisemmäksi geenimanipulaation avulla,

havaitseminen ja tunteet, oi psykologia,

ihmisen tajunta, joka lopulta on hänen ulkopuolellaan,

kuin matto se rullataan yhä uudelleen tarkasteltavaksi,

ja ruumis, joka ulottuu kauaksi historiaan, ja historia

yhä olennaisilta osiltaan löytämättä 

Nämä aukot, farmasia, lääkehuolto, kaikki nämä lääkitsemiseen

tarkoitetut valmisteet, niiden kehittely, käyttö

ja vaikutukset, mikä suunnaton määrä informaatiota ja millaisessa yhteiskunnassa,

tämä ristiriita, mitä suurempi diversiteetti, sitä banaalimpi logiikka,

miten hankalaa prosessoida asioita rinnan, luopua vääristä päätelmistä,

suorittaa rutiinitehtäviä, surullista, historia sarja

ruumisluetteloita, kohoavia kaupunkeja, ja kaikki jätteet

joilla tuhoamme maaperää, sekoitamme ilmaa ja vettä,

ja kaiken keskellä yksilöllinen olemassaolo ja pikku seikat, kuten hengitys

Oi, jos nyt pyytäisin teitä taittelemaan

tästä käsiohjelmasta origamin, saisimme valtavat määrät dataa siitä

miten asiakkaaksi kutsuttavaa psykofyysissosiaalista kokonaisuutta voidaan hoitaa,

jos nyt antaisin vuoron filosofialle, astuisimme Platonin apteekkiin,

saisimme kuulla ”mitä on” ja ”mitä tieto on” ja logiikka ja hyvä, mutta asiat

ovat aina partitiivissa, etiikka ja poliittinen filosofia,

miten muutoin voisimme ymmärtää valtion,

julkisen moraalin ja pakkovallan käytön oikeutuksia

ja niissä myötäelävien ihmisten oikeuksien ja vapauksien törmäyksiä

Ja minä, läsnä olevana tässä olevassa maailmassa

ylistän kirjallisuutta ja kaikkia taiteita,

estetiikkaa, kielten ja kulttuurien kirjoa, iloitsen siitä

että joku löytää kreikkalaisen fragmentin,

että joku mallintaa asemamme tässä syntaksissa, ihminen, to deinotaton,

ettemme voi sanoa ”se on tuota tai tätä”,

niin monta pöllöä lentänyt hämärään, niin monta laivaa, joiden lankut on vaihdettu

ennen ensimmäistäkään matkaa, olen aina

pitänyt tästä rehellisyydestä, jolla tikkaat potkaistaan pois,

ihminen, samoin kuin toisten organismien on sen määrä syntyä, kasvaa,

vanheta ja kuolla, myös tuottavuusohjelman tässä vaiheessa,

ja kun pullo kerran särkyy ja kärpäset,

tämäkin tuote jossa lukee vienninedistäminen ja esittelytoiminta,

ne toimeksiantajat ja konsultit, jotka nimesivät näin maailmansa rajat,

ostavat uuden, mutta sinä olet enemmän kuin tuottaja,

enemmän kuin kuluttaja, oi paljon enemmän kuin asiakas

ja osakas, jonka pääoma on kertynyt, jonka tilastot sanovat ”enemmän”

ja ”enemmän kuin”, olet enemmän kuin tämä evaluointi,

jossa on melkein rikos sanoa ”ihminen”

ja tarkoittaa sitä, ja silti ei parempaa nimeä olennolle, joka asuu, välähtää ohi,

jonka energia taas paikantuu, ei parempaa arvonimeä,

muista, myös sinä olet kuva ihmisestä, itsestäsi,

kummallisista kummallisin, älä unohda:

päättymätön sarja ideoita, kolmansia, ja juhlan hetki,

kun maljan laita koskettaa multaa ja ääretöntä

*Löysin Filosofiselle tiedekunnalle kirjoittamani promootiorunon keväältä 2010, tulkoon se täälläkin julkaistuksi, hukkuu muutoin tiedostoihin. Painettu teoksessa Promootio akateemisena juhlana. SKS, 2011.