Haastattelu

K: Onko kirjoittaminen sinulle jonkinlaista vapautumista vai onko se protestointia?
V: Se tarjoaa henkilökohtaisia vapautumisen hetkiä. Minkään muun suhteen en ole kokenut tätä tunnetta. Protestina en osaa kirjoittamista ajatella, sillä tuskin olisi mitään merkitystä. Luulen, ettei protestejani noteerattaisi sen kummemmin kuin kirjoittamistanikaan. En ole ainakaan huomannut, että tähänastisia protestejani olisi edes paikannettu. Niiden vaihdannallinen arvo on mitätön.
K: Olet kuitenkin tyytyväinen?
V: No jaa, tyytyväinen olen miltei kaikkeen muuhun paitsi kirjoittamiseni vaikutuksiin ja siihen kuinka minut on otettu vastaan. Noissa seikoissa minua määrää tyydyttämätön turhamaisuus. Mutta ehkä kyvyttömyyteni menestyä on lopulta pelastukseni.
K: Kuinka niin?
V: Tiedä millainen kusipää minusta tulisi, jos minua kaiken lisäksi alettaisiin arvostaa.
K: No, miksi sitten kirjoitat?
V: En mahda sille mitään. Nytkin kerään voimia ja aineistoa uutta teosta varten, vaikka tiedän ettei siitä seuraa mitään. Luultavasti olen liian hyvä tälle paskasakille, joka nostaa esiin kymmenen muuta, jotka eivät ole yhdessäkään yhtä merkittäviä kuin minä. Tarkoitan että...
K: Kiitos. Ehkä on tosiaan parempi, ettet ole kerännyt sanottavammin mainetta ja kunniaa.