keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Haastattelun jälkeen
K2: Satuin kuulemaan haastattelunne.
V: Vai niin. Se ei tainnut olla kovin mukavaa kuultavaa.
K2: Päin vastoin. Luulen, että tuollainen on kovin yleistä.
V: Miksipä ei. En tiedä, harva myöntää julkisesti että...
K2: On katkera ja kateellinen.
V: Niin, ja tyytymätön täysin väärässä paikassa.
K2: Ja hemmoteltu ja eksyksissä.
V: Sillekään en mahda mitään. Sekin, että kerään voimia, on osa samaa voimattomuutta, ja luulen, että tarkoitit juuri tätä sanoessasi, että tuollainen on kovin yleistä.
K2: Voisin tarjota oluen sille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämä erit. hieno! Itse asiassa toimii paremmin kuin varsinainen haastattelu. Joten opimme: ei kannata mennä koskaan suoraan asiaan, ei varsinkaan kirjoittaessa!
Tällaisissa irtonaisissa dialogeissa on paljon potentiaalia, kuten olen aiemminkin sanonut. Hauskaa että olet taas alkanut kirjoittaa näitä!
moi h! hauska kuulla - nappasin idean tuolta antiaikalaisesta miksi? -merkinnästä ja lisäsin vain hieman ironiaa; tämä toimii varmasti kehiteltynä. piti napata jostakin kiinni ja aloittaa vuotta vähitellen, kevyellä pastissilla. tällainen dialogikirjoittaminen on sopivan nopeaa, kun aikaa ja voimia on vähän. palailen ennen kuin suuntaat lämpimämmille riutoille surffilautoinesi.
Lähetä kommentti