Hän ajattelee että elämä

ja että on aivan sama kuvitellaanko se sykliseksi, lineaariseksi tai fragmentaariseksi joukoksi tapahtumia, joista fabuloimme, joita konstelloimme, aivan sama tahdotaanko siitä tavoittaa edistystä, kehitystä, rinnakkaisuuksia tai jännitteitä, jotka vastustavat tarinan kokoontumista, kaikki tuollainen on perimmiltään turhaa, aivan sama, ja ellei oteta lukuun ahdistusta ja kaipausta, joita on mahdoton välttää ja jotka kokoavat ja perustavat kaiken...