tiistai 8. tammikuuta 2013

Herääminen (ja jälkimietintö)



-- Sinä olet katkera.
-- Ei, olen hukannut lompakkoni.
-- Sinä olet katkera,

hän sanoo ja herään mahtamatta asialle mitään.*



* Pitäisikö olla iloinen, että pääsin totuuden banaanitasavallasta, jossa katupojatkin puhuvat näin, kun basaari sulkeutuu pyörivään liikkeeseen? Unissa tälläiset väittämät ovat mahdollisia, ja niille on syynsä, kun kerran itse olen ollut näyttämö. Entä jos en tunnista itsessäni katkeruutta, ja unessa minulle kerrotaan näin? Pitääkö minun jäädä pähkäilemään jonkun rihkamaa ja palveluita kaupanneen ihmisen puheita kahdeksi päiväksi? Miksi ne kaikesta huolimatta herättävät minussa epäilyn tunteen? Onko minun rehellisyyden nimissä toistettava kaikki muistamani yksityiskohdat ja avattava ne näkyville myös toisille samaan aikaan valvoneille ja unia nähneille? Miksi esimerkiksi puhun hukatusta lompakosta? Olisinko ostanut jotakin? Miksi ylipäänsä olin Väli-Amerikan tai Val Verden kaltaisessa paikassa? Tiedän mihin asiaan uni tulisi yhdistää, mutta itse asia on luultavasti aivan muualla.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vihan ja katkeruuden runot.

Jonkun pitäisi kirjoittaa sellainen kokoelma. Ostaisin heti.

Vesa Haapala kirjoitti...

viha myy, ja kun siihen lisää katkeruuden, myy vielä paremmin, ostavat, ostaisin minäkin, mutta jos sitä alkaisi kirjoittaa tosissaan, todella, tulisi se melko kalliiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Vihan ja katkeruuden tweetit...?

Vesa Haapala kirjoitti...

tweetit voisivat menetellä! hyvä idea, sen verran vihaa ja katkeruutta mahtuu jokaiseen päivään. selitysosastot saisivat sitten paisua esseiksi asti.

Jaakko kirjoitti...

"Vihan ja katkeruuden viserryksissä" olisi vielä kaupan päälle kiva alkusointu.

Jaakko kirjoitti...

"Vihan ja katkeruuden viserryksissä" olisi vielä kaupan päälle kiva alkusointu.

Vesa Haapala kirjoitti...

jaaha, yleisön pyynnöstä kohta yksi twiitin mittainen viserrys kunhan saan lapset nukkumaan ja jutun tehtyä