Me seisomme joukkohautojen äärellä.
Kaiken leikinlaskun ja vitsinväännön lomasta
irvistävät tuliset, kuivuneet suut,
ja aika valuu avaruudessa sakeana ja tahmeana.
Joka paikassa on nieluja ja lähteitä,
nieluihin häviää jotain, lähteistä ilmestyy jotain,
emme tiedä mitä, arvaamme että me itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti