Miksi juuri kirjallisuus?

Pitkä päivä (en jaksa selittää, siitä tulisi tylsä luettelo), minulla oli joku ajatus, karkasi, ai niin, miksi juuri kirjallisuus, miksei esimerkiksi lääketiede tai teologia tai ylipäänsä joku ala jolla auttaa ihmisiä pienen vaivannäön jälkeen, tai vaikkapa yleishyödyllinen tekstitehtailu, tällähän voi hankkia vain harmia joka suuntaan ja varsinkin nyt kun kirjallisuustieteilijät hätääntyvät ja alkavat kokoustaa että mihin meitä kohta tarvitaan kun koko kulttuuri on muualla ja kenen kanssa me nyt liittoudumme kun laitoksia aletaan ajaa alas ja kirjailijat hätääntyvät että mihin brändiin meidät sijoitetaan nyt tai viiden tai kymmenen vuoden kuluttua jos kustantamoiden strategiset ponnistelut etenevät kohti visioitaan ja mihin muuhun meitä ylipäänsä tarvitaan kuin tuoteperhealustojen komponenteiksi, no niin, jos nämä tahot hätääntyvät, siihen on varmasti syynsä, sillä muut ovat keksineet heikot kohdat ajat sitten, pelkkä häveliäisyys ja kulttuuritekojen logiikka ovat estäneet nykyistä nopeammat toimenpiteet;

muistan jonkun sanoneen, että on ihmisiä, joiden tehtävä on tehdä elämästä helpompaa ja ihmisiä, joiden tehtävä on tehdä asioista hiukan hankalampia, enkä nyt ole varma, missä mielessä se mitä tunsin kirjallisuudesta on tuota hankalammaksi tekemistä ja missä mielessä mikään mitä muinaisella 1800-luvulla lausuttiin enää pätee, mutta uskoisin että mahdollisuudet ovat olemassa, ainakin yksilötasolla; yleisesti ottaen kirjoittamisesta tulee aina vain turhempaa (tätä en tosin ihan helposti usko, mutta siltä näyttää siltä se näyttää), joskin toiveeni on, että hankaluuden mahdollisuus pysyy juuri siellä missä sillä on merkitystä, motivaatiotasolla, kirjoittamisen ja lukemisen kitkan tasolla, asioiden pysäyttämisen kannassa, koska silloin edes yhdellä lukijalla tai kirjoittajalla on toivoa.

Ehkä ajatus kirjallisuuden voimasta, joka tekee asioista edes hieman hankalammin käsitettäviä ja omaksuttavia, jopa hylättäviä, on pelkkä fetissi. Sillä menen kuitenkin loppuillan.