Vatsataudissa (II)

tässä näin

kuin idea ihmisestä

jolla on idea kauneudesta

kuin luostarikatalogi

jota hän selaa

jotakin näin banaalia, kaltainen rakastaa kaltaista, olen vatsataudissa enkä jaksa keskittyä, olemisessa on harsu, selvempänä kuin tavallisesti, nyt oleminen sijaitsee perseen ja suun paikkeilla, missä se kyllä muutoinkin sijaitsee muttei yhtä tuntuvasti, kirvelynä, pyörtymisenä suihkuun jne. demonstraatioita frakkauksesta, tyhmältä tuntuu avata suu, noro-virus kuitenkin on vain ohikulkumatkalla maailmassa joka on metaaneissaan; viimeisellä hetkellä avaan Alle gleichen Dinge, ja mestarit sanovat taivas ei jätä käyttämättä edes neulankärjen mittaa vaan synnyttää kaiken hedelmällisesti maan päällä, se liikkuu näissä limittäisissä putkissa joita ruumiimme muodostavat

keltaista nestettä, ja joillakin on meditaatio silmukoiden lomassa, kukaan ei silitä päätä, buddhalaismunkki ei saa omistaa mitään, kivi lentää järveen, pinta on heikossa jäässä, pelkkää siunausta, vilpitöntä pyrkimystä, niin sanottua kärsimystä maailmassa

alhaalla kadulla kulkee poliisiautoja, hitaasti, minä olen valmis, tien myötäinen sähkölinja johtaa etelään kuin mieltä häiritsevä kiusaus

useat gasellilajit, puhvelit, ja joki joka tarjoaa niille talven laitumet, ehkä jonain päivänä näiden lehtojen kasveista valmistetaan uusia lääkkeitä

lohkare jäämäistä metaanihydraattia joka kannetaan huoneeseen