lauantai 2. helmikuuta 2013

Vanhoja muistiinpanoja taskusta löytyneessä ruutupaperissa




Junan tuntematon mies: omat ukrainalaiset verestävät silmät, jotka kääntyivät alas vasemmalle kasvojen pysyessä täysin liikkumattomiksi jähmettyneinä.


*

Tittelit, sali 13, jos ei onnistu, lähdemme toiseen suuntaan...


*

Tiedotus niille jotka eivät ole mukana.


*

Miten helvetissä joku konsultti  ööh  ylikonsultti Management Institute Finland Oy:n työyhteisö-, johtamis- ja johtoryhmävalmentaja voisi saada pähkähullujen ja luonnevikaisten yhteisön raiteilleen?


*

Ihminen on pikkumainen olio; vaimo kaartaa takaisin pihaan, hehkutulpan merkkivalo välkkyy mittaristossa, mikä tuo käppyrä on hän kysyy kun ehdin pihaan ja minä kysyn että annatko merkkivalon sammua ennen kuin aamuisin käynnistät moottorin, en hän sanoo ja minua alkaa siitä paikasta vituttaa: montako satasta tämäkin remontti nielee, neljäkymppiä per tulppa plus työt tunti pari aina seitsemänkymppiä tunti ja jos on mitään muuta, koko aamun olen pahalla päällä, ärähtelen ja jupisen ja vasta kävellessäni bussille tajuan miten pikkumainen olen ollut, mitä sitten, auto on jo vanha, tulpat olisivat kai muutoinkin olleet lopussa, mutta se että hän käynnistää auton valosta piittaamatta, olo kevenee metsän kohdalla, kauniisti jäätynyt vesi oksilla kuin hidastetussa videossa; tammien latvukset miltei pyöreinä, pilvien kaltaisina, pyyhkivät taivasta, niiden sienet yltävät kattojen ohi, ne huojuvat itseään kevyemmän tuulen painosta ja avaruuden painosta; kohdellaanko tässä jotakin ikään kuin eläinlajina, alempana, tarkastelunarvoisena tapauksena varsinaisen olemisen rajamailla, silti tämä Hansu on aivan kuin naapurin Ansu


*



3:n sarjat, 2-parit, draamallinen runo (mikä peruste tässä on?)

jos on mikä funktio on aikaisemmilla runoilla?


*

aamulla on kiire, vaikka työt ovat mitättömiä, mitättömiin töihin tulisi lähteä arvokkaasti, ja ne työt pitäisi tehdä kuhnustellen, sydämellä


*

rumaa niin rumaa on taajama-arkkitehtuuri citymarketeineen, juna liikkuu kevyessä pakkasessa, tagi energialaitoksen polttosiilon yläreunassa, sinne vievät tikkaat, juostessa olin kaatua liukkaalla kyljelleni, revähdin koko matkalta.


*

on paljon selvitettävää ja kun seuraan jälkiäni, näen paljon mitätöntä, liikaa, tarvitaan taas ihme jolla nostan materiaalin rakenteeksi niin kuin vesi söisi jäältä ryhdin ja se putoaisi yhdeksi virraksi


*

latvukset sinänsä tarjoavat paradokseja. eritoten nämä etelän puut, hyvän rakenteen näkee yhdellä silmäyksellä. joskus muistan liian myöhään asiat, jotka unohdin tehdä, tätä kutsun todelliseksi muistamiseksi, siinä on muistamista, tällaiset asiat eivät koskaan häivy mielestä.


*

nyt me yksinkertaisesti rajoitamme näiden laitteiden huvikäyttöä, jos mitään ei rajoita rahaa kuluu yhtä paljon kuin tonttilainan maksamiseen.


*

aivan kuten lapsuudessa: olen sidottu,  minulla ei ole mitään annettavaa tähän oikullisuuteen paitsi karsintani, mutta sen takana otan ansiottomasti vastaan.


*

HEHKUTULPAT VAIHTO
HEHKUTULPAT OK          HETKELLINEN VIKA AHTOPAINEENSÄÄTÖ

TYÖT   75 E




5 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Hienoa, todella sympaattinen teksti! Ehdottomasti kannattaa löytää lisääkin ruutupapereita. Jos ei muu auta, kannattaa kaivaa toisten taskuja myös!

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi H! Kiva, minustakin on hauska löytää näitä ryppyisiä papereita tietokonelaukusta, povitaskusta, sivutaskusta, takataskusta, pöydältä ja kännykän muistikirjasta. Oikeastaan tällainen syntyy joka kerta kun menen junaan ja otan ruutukonseptin, johon olen kerännyt kurssin osallistumislistan tai muuta ja tyhjää tilaa on kolmen sivun verran. Palataan! Usein tulee yritettyä jotain kokonaisempaa eikä se ole välttämättä niin hedelmällistä / rentoa.

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Tämän innostamana aloin itsekin kaivella taskujani. Probabilmente laitan lähipäivinä blogiini runoja rytätyistä ruutupapereista.

Vesa Haapala kirjoitti...

Hienoa, kävin jo nopeasti tsekkaamassa blogiasi, palaan asiaan, tämä on taas yhtä sunnuntaihulinaa, pienimuotoisesta katastrofista toiseen (mustikkasopat sohvalla, lapset maalanneet itsensä akryllivärillä ja sitten mennään ympäri taloa, yksi ihan adhdssa jne jen, kirjoitan aina jossakin välissä, kun tulee 5 minuutin tauko).

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Huh, perhe-elämä! Jos vantaalainen arki käy liian kovaksi, ei muuta kuin ostat liput tänne. Voit myös lähettää tänne perheen ja jäädä itse mököttämään sohvalle. Meidän lattialla on aina tilaa! ja hyvällä onnella sinne on myös tippunut jotakin naposteltavaa.