HT

ruttopuhurissa kannan lastani hoitoon
pimeään paikkaan parhaaseen paikkaan

sohjoa polkien selkä hiessä kyyryssä hyräilen

jotain rajaa tälle harmaalle taloudelle
tälle armaalle taloudelle

Joskus sitä lagaa

en lue hesaria      en jaksa vastata sulle

et ole yksin         eivätkä sivupersoonasi

elämä jatkuu       en kommentoi

Mummy is back

veden lasaret denirin laser

nimen muumio ja vertauksen


muuttui täysin toissijaiseksi

Kaunis, löydetty 2

minun turmioni on myös perikatoni

kaunis, löydetty





vimmainen yritykseni kirjoittaa

Kaunis, löydetty

auringon hylky

miksi en pystyisi siihen kun R:kin pystyi

ja saalis on kuva, jonka tapetoin linnani kudoksiin

Päivän Helmi*

Vain todelliset prinsessat osaavat paskantaa sydämenmuotoisia paskoja.


*Helmi on 3-vuotias tyttäreni ja aika fiksu.

Reitillä

Nämä hetket jotka vievät minut automatisoituneilta reiteiltä ja seuduilta, kävely bussiin ja asemalta työhön, nopeat askelet lounaspöytään, kiipeily kerrosten välillä, kotimatka, illan kävelylenkki, juuri näin urautunut ihminen on, ja siksi pienikin sivuaskel tuntuu seikkailulta; jos minun pitäisi saada kiinni jokin eläin, tutustuisin sen elinolosuhteisiin, ja vaikka se olisi etsiytynyt uuteen ympäristöön, löytäisin sen nopeasti.

Tiedän miten hitaasti vedän sängen pois kaulalta päivän päätteeksi, terän pitkä viilto pyörrettä pitkin ja sitten toisesta suunnasta karvojen myötäisesti. Kädet tärisevät väsymyksestä ja helpotuksesta.

Joka tahtoo pelastaa elämänsä kadottaa sen.