Resignaatio n:o 35

ja vitut ja sylkäisen ohi kaupungintalon siinä, missä betonin päälle rakennetaan vesipisaraa. ne on päättäneet, että ne hylkää meidät, ja niillä on siihen täysi syy. näin yksinkertaista se on. minä jalostan taistelut neljän lasin sisään ja luen asukaslehteä jota ne lähettää: musta naama kiiltää ja sanoo ettei me tajuta miten hyvin kaikki on. tässä mitään ironiaa ole että joku kiittää kaupunkia hampaat valkaistuina -- lupaan etten sotke tätä lavastusta omaan paskaani.


ehkä menen kirjastoon.
pidän messinkikahvoista ja siitä miten ovi painaa vastaan.