Auto

Aivan kuin olisin loukannut jalkani, koska se märkii.

Edessä ajavan auton pölypulsseja, varjopaikoissa ohuempaa nauhaa, kuin tomukakun vähitellen kostuva pinta.

Voisin hyvin olla yksin, mutta tämä ajattelu, joka on pakotettu samoille urille ja tulee kuin juna.

Radiossa Céline Dion vikisee typerällä äänellä. Jään kuuntelemaan. Hyvin sensuellia, haaveenomaista ja typerää.

Vähitellen alan muistaa. Ensin suurimmat mäet ja korkeimmat metsiköt, sitten nimet. Koivumäki. Ruinunpuro. Mökkiniemi. Sankka kuusikko ja hakkuuaukko, jonka jälkeen kaksi kallellaan olevaa mutkaa, peräjälkeen, ensin vasemmalle, sitten oikealle. Reunassa kiviä ja soraa laakereina. Maisema tukossa pensaista, koivikko vanhaa asuinsijaa ympäröivillä pelloilla.

Havainto

Radiossa Céline Dion vikisee typerällä äänellä. Jään kuuntelemaan.

Hyvin sensuellia, haaveenomaista ja typerää.
Muistan, että verot pitää maksaa.

Suomalainen romaani

Sain juuri valmiiksi juttuni Hyryn proosasta, johan helpotti. Siksi tämä ei ole mikään bloggaus vaan mainoksen ja huokaisun risteytys. Helsingin kirjamessuilla ilmestyy Juhani Sipilän ja mun toimittama artikkelikokoelma Kiviaholinna. Suomalainen romaani. Se tulee Avaimelta. Teoksessa on reilut parikymmentä artikkelia suomalaisesta proosasta kohteina Kivi, Aho, Kilpi, Lassila, Lehtonen, Linna, Hyry, Meri, Vartio, Rintala, Huovinen, Tuuri, Westö, Tamminen, Nummi, Mörö, Oksanen ja monet muut. Aika perinteistä tavaraa realismin ja modernismin välimaastossa, mutta todella kiinnostavia ja monipuolisia puheenvuoroja.  Hankkikaa kaupoista tai kirjastoista. Hyvä katsaus siihen, mitä suomalaisen romaanin yksi puoli on tarkoin silmin katsottuna. Ehkä jatkoa seuraa ja paletti lavenee.

"KIVIAHOLINNA - Suomalainen romaani kartoittaa suomalaisen kertomakirjallisuuden vaiheita 1800-luvulta nykypäivään. Teoksen nimessä näkyvät romaanitaiteemme keskeiset kirjailijat, Aleksis Kivi, Juhani Aho ja Väinö Linna, joiden ohella teos käsittelee niin 1800-luvun realistista proosaa kuin 1900-luvun kansankuvausta, modernistista romaania ja nykykerrontaa. Lajin ja poetiikan näkökulmat, samoin kansallisuuteen, kirjalliseen kaanoniin ja kirjallisuuden modernismiin liittyvät kysymykset tulevat monipuolisesti esille.

Teoksen kirjoittajat edustavat useita oppialoja ja yliopistoja. Artikkeleiden painopiste on suomalaisen romaanin muodoissa, kehityslinjoissa ja keskeisissä teemoissa. Teos on hyödyksi niin tutkimuksessa kuin kirjallisuuden opetuksessa. Se sopii myös yleissivistäväksi lukemistoksi."

x

miksi unessa enemmän syö?
miksi valo ei pysy?

kuningas

olla kuningas vailla marsuja kun ne puikkivat paskan ja purujen seassa
lisää heiniä ratamoita odottaa tulevaa tuomiota

more than friends

tästä se lähtee, tyhjä, tästä se lähtee, vuosien takaa, eikä yhteys

ole koskaan ollut näin suora, i’m musing your shit as a pillow case

Jokin alku

kun niin kuin juokseva hauta

niin kuin rauta

jonka kannusta koristaa nauta

niin kieli on juurista tärkein

kitalakihalkiotalous

* En ole kirjoittanut koko kesänä riviäkään yhtä tilattua teosta lukuunottamatta. Kesäkuun lopulla tuli valmiiksi Markus Pyörälän kanssa yhteistyö Kela, joka yhdistää runouteen tilallis-pinnallisia ja lukemistatapahtumaa uudistavia elementtejä (rivien pituudet olivatkin tuossa asemoinnissa tärkeässä roolissa). Jo sitä ennen ja ennen kaikkea sen jälkeen olen ollut ruumiillisessa työssä, kirjallisuutta ulkopuolelle työntäen. On käynyt kuten aina: viimeiseen kahteen kolmeen viikkoon en ole tahtonut enkä uskaltanut avata sähköpostia, netti on pysynyt kiinni, puhelin äänettömällä enkä ole tuntenut tarvetta tarkastaa soittopyyntöjä tai tekstareita. Silti työt joiden parissa koko kesän paiskin, jäivät kesken. Siksipä kun palasin taas kirjallisuuden pariin, tuntui hyvältä ajatella, että syksylle jää odottamaan unohdusta, hiljaisuutta, ruumiillista työtä, joskin pienempinä annoksina mutta tarpeellisina sivupolkuina kuitenkin. Ei siis pinottain luettuja kirjoja, lehtiä, artikkeleita, blogeja, vaan puuta, terästä, huopaa, villoja, laattoja, betonia ja hiljaisuutta, joka palauttaa aina asioita selkeämpään perspektiiviin. Kun on aikansa hiljaa, huomaa, että ajan ja paikan voi järjestää hyvin monella tapaa ja että tärkeät asiat voivat sijaita missä tahansa.