Jokin alku

kun niin kuin juokseva hauta

niin kuin rauta

jonka kannusta koristaa nauta

niin kieli on juurista tärkein

kitalakihalkiotalous

* En ole kirjoittanut koko kesänä riviäkään yhtä tilattua teosta lukuunottamatta. Kesäkuun lopulla tuli valmiiksi Markus Pyörälän kanssa yhteistyö Kela, joka yhdistää runouteen tilallis-pinnallisia ja lukemistatapahtumaa uudistavia elementtejä (rivien pituudet olivatkin tuossa asemoinnissa tärkeässä roolissa). Jo sitä ennen ja ennen kaikkea sen jälkeen olen ollut ruumiillisessa työssä, kirjallisuutta ulkopuolelle työntäen. On käynyt kuten aina: viimeiseen kahteen kolmeen viikkoon en ole tahtonut enkä uskaltanut avata sähköpostia, netti on pysynyt kiinni, puhelin äänettömällä enkä ole tuntenut tarvetta tarkastaa soittopyyntöjä tai tekstareita. Silti työt joiden parissa koko kesän paiskin, jäivät kesken. Siksipä kun palasin taas kirjallisuuden pariin, tuntui hyvältä ajatella, että syksylle jää odottamaan unohdusta, hiljaisuutta, ruumiillista työtä, joskin pienempinä annoksina mutta tarpeellisina sivupolkuina kuitenkin. Ei siis pinottain luettuja kirjoja, lehtiä, artikkeleita, blogeja, vaan puuta, terästä, huopaa, villoja, laattoja, betonia ja hiljaisuutta, joka palauttaa aina asioita selkeämpään perspektiiviin. Kun on aikansa hiljaa, huomaa, että ajan ja paikan voi järjestää hyvin monella tapaa ja että tärkeät asiat voivat sijaita missä tahansa.