Äkillinen akateeminen huomio ja kustannuspoliittinen huomio

Kyllä minä ajattelen niin että modernismi on pitkälle psykologista realismia eikä katkoksesta tarvitse puhua, korkeintaan määritellä asteita ja suurin osa kognitiivisesta narratologiasta jauhaa yhä tätä samaa kenttää eikä pysty sanomaan mitään elävää kirjallisuudesta, koska ei edes tiedä että sellaista on. Se puhuu kognitiosta ja siitä miten se on kaikkialla sama.


Luen Timo K. Mukan romaaneja Täältä jostakin (1965) ja Ja kesän heinä kuolee (1968). On luultavaa, ettei yksikään suomalainen kustantamo julkaisisi näitä tällaisenaan tämän syksyn kirjoinaan. Hämmästyn, miten elävää kirjallisuus on ollut. Todennäköisesti nämä 60-luvun kollaasit toimitettaisiin päiviltä. Niissä ei nähtäisi myyntipotentiaalia, korkeintaan lupaavia käsikirjoituksen alkuja.