Himas-casesta tai oikeastaan koko oikeuskansleriuden ideasta

Oikeuskanslerin mukaan niin sanottu Himas-tutkimus olisi ollut perusteltua kilpailuttaa. "Olisi ollut perusteltua." Entä sitten? Yhtäkään vähänkään merkittävämpää virheliikettä ei korjata, eikä näistä oikeuskanslerin lausunnoista seuraa mitään. Lausunnot, säädetyt lait ja asioiden soveltaminen ovat niin kaukana toisistaan, että tällaisiin asioihin puuttuminen on aivan sama kuin vaatisi pululle sakkoa paskantamisesta. Pulu ei siitä mitään ymmärrä (tai emme ainakaan tiedä että ymmärtäisi), ja ne jotka sakkoa vaativat osoittavat, etteivät ole ymmärtäneet, miten asiat maailmassa hoidetaan. Oikeuskanslerin tehtävä on tarjota sovitteleva ele, joka sanoo, että vituiksihan tämä meni, mutta tehty mikä tehty, en minä sille mitään mahda, ovat ne sen verran hyvin asiansa pedanneet ja vaikka eivät olisikaan, niin ei minun toimivaltani yllä prosessin kääntämiseen, tämä Suomen Akatemiahan tässä on toiminut poikkeuksellisesti.

Asiat hoidetaan juuri niin luonnollisesti kuin pulu paskantaa. Poliittinen elämä, miltei kaikki julkinen elämä, jossa päästään käsiksi toisiin, on täynnä kähmintää, pelkuruutta, pelkuruuden hyväksikäyttöä ja nopeita idioottimaisia päätöksiä. Kukin paskantaa vuorollaan, jotkut saavat mahdollisuuden työntää paskaa toisten niskaan pidempään kuin toiset.

Se sidottuna olohan tässä eniten kismittää. Tapaus on selvä, mutta kaikki ovat halvaantuneita. Oikeuskansleri on halvaantuvien, vielä kouristelevien varaventtiili.

Vaikka poliitikkojen jatkuva röyhkeys ja typeryys murentaa uskoa työn ja olemassaolon yhteiskunnallisiin perusteisiin ja siten syystäkin loukkaa, jopa uhkaa monia, kannattaa miettiä, voiko elämän mahdollisuus sittenkin löytyä jostakin muualta kuin kantelujen tekemisen kaltaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Oma kokemukseni vaikuttamisesta on, että se syntyy vain yhteistyöstä ja riittävästä yksimielisyydestä tietyn rajatun instituution tai yhteisön sisällä. Heti kun vaikutetaan ulkoa käsin kaikki vaikeutuu. Niin kauan kun emme jaa yhteisiä mekanismeja ja samaa ideaa siitä, mikä on kohtuullista ja miten asioita voidaan muuttaa, yhteiskunnallinen vaikuttaminen on puluille meluamista. Oikeuskansleri tarjoaa sympatiaa, joka on siinä mielessä käyttökelvotonta, ettei sillä voi ostaa mitään tosielämässä. Paitsi tietenkin lisää kohdentumatonta sympatiaa, "moraalisia tunteita", lisää hyvää ja pahaa mieltä.