torstai 5. syyskuuta 2013
Hyryä lukiessa
Lestadiolaisuus on Hyryn eideettinen reduktio: aistimusten virran ja toiminnan rajaus,
paljon ennen modernismia ja kaikkea muuta.
Joillakin oli onni syntyä aikaan, jolloin uutta mediaa ja seurallisuutta ei ollut.
Uskonto vahvistamassa ahdistusta, muuraamassa siltarunkoa kuolemaan.
Vaikka kartta on liikahtanut, minä näen sinne.
Ei minulla ole mitään tätä uutta seurallisuutta vastaan.
Se vain on saatanan typerää.
Pohjimmiltaan ihmiset joita ahdistaa ajatus omasta eksistenssistä,
joille oma itse on helvetti.
Minä näen senkin.
En silti tiedä pystyisinkö sellaiseen havaitsemisen rauhaan,
tai olisiko se ahdistus minun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvin laitettu. Tosin minun täytyi googlata, mitä tarkoittaa eideettinen reduktio.
Pistin sen tuohon itsekin vanhasta muistista - liittyy kaiketi alunperin fenomenologiaan, joskaa en muista mitä kaikkea se oikein tarkoitti (kai Husserlia, mutta kuka siitä välittää). Minulle eideettinen reduktio tarkoittaa perustavaa, olennaista rajausta, jolla maailmaa tarkastellaan ja jolla todellisuuden annetaan ilmetä. Hyryn tapauksessa jo traditio luo tietyn reduktion, enkä usko että se olisi fenomenologian idean mukaista.
Lähetä kommentti