Hyvin nopeasti kirjoittamisesta ja lukemisesta

Päivä illassa jne, huominen esitelmä tekemättä siitä, miksi luen sitä ja sitä runoilijaa, en tiedä itsekään eikä suurin osa siitä mitä hän kirjoitti kiinnosta minua lainkaan, totta mitä puhuvat, eivät intertekstuaaliset viitteet tai toisten tekemiset runoilijaa kiinnosta tai auta, kun pitää itse tehdä. Ylipäänsä minusta on alkanut tuntua siltä, että akateeminen puhe ja vastaanotto siirtävät monia ymmärtämiseen kuuluvia seikkoja tekemisen sarakkeeseen, vaikka asioiden paino on aivan toisaalla: runoilija ei ymmärrä, hän kirjoittaa, ja jos hän ymmärtää, hän ymmärtää kuin lukija, jälkikäteen. Nämä ajatukset eivät sulje pois sitä tosiseikkaa, että kirjoittajalla on metodeja, hyvinkin tietoisia metodeja.