Ihmiskoe (9.21--9.59)

Pieni esipuhe on paikallaan. Kirjoitin eilen illalla harjoitukseksi yhden 60 ajatelman rupeaman. Työvälineenä oli lyijykynä ja alustana Tietokirjailijoiden vuosimaksun muistutuslasku sekä sen lähetyskuori aukirevittynä. Aikaa 60 yksikön muotoilemiseen kului 40 minuuttia. Tänään toistin kokeen. Käytössä oli kaksi lyijykynää ja kaksi liuskaa valkoista paperia, jotka onnistuin täyttämään molemmin puolin. Aika oli täsmälleen sama. En siis yrittänyt jatkaa 20 ylimääräistä minuuttia, koska olin päässyt tavoitteeseeni eli kirjalliseen tuotokseen. Korjasin kahdesta ajatelmasta muutaman sanan ja siinä se. Tulos on nyt tässä alla. Luultavasti saisin aikaan jonkinlaisen teosrungon jos jatkaisin tätä harjoitusta muutaman tunnin päivässä viikon ajan. Ei siis mikään mahdoton tehtävä. Jälkituotannon osuus on tietenkin oma lukunsa, mutta peruslouhinta olisi suoritettu. On mielenkiintoista katsoa, miten ajatus poukkoilee, kun mitään etukäteissuunnittelua ei ole. Mikähän kirjallisuudenlaji tämä varsinaisesti on?


1. Kuusikymmentä minuuttia Marsiin voisi olla nimeni.

2. Olen opetellut keinottelemaan velkojieni suhteen mutta loputtomiin
tämä ei voi jatkua.

3. Suomirapin metalyyriset teemat: puhutaan miten tehdään täysillä,
mutta siihen se sitten jää (paskaa suurin osa niin kuin ysäreillä).

4. Mihin runous tarvitsee uhoa, jos hulluus on sen käyttövoima?

5. Nietzsche kirjoitti Zarathustransa kahdessa viikossa; oikein vai väärin?

6. Pienistä historiallisista epätarkkuuksista ei ole koskaan seurannut sotaa kummempaa.

7. Nautin siitä kuinka oma merellinen saareni vaihtuu metsästyspuukolla
otsaan piirretyksi hakaristiksi.

8. On asioita, joita emme voi koskaan itsestämme riisua.

9. Edeltääkö identiteetti sukupuolta? Onko sukupuoli palautettavissa identiteettiin?

10. Puhummeko aina toistemme seurassa.

11. Pelkään saamieni iskujen aiheuttavan myöhemmin aivoverenvuotoja.

12. Kaadan kolmannen kupin kahvia. Pöytä lainehtii.

13. Se miten aurinko juuri nyt paljastaa huoneen, sen äänet, oudon virran
kaakeleiden alla.

14. Harja on nojallaan lautaseinää vasten, kukat on kerätty pois
(lavastettu syksy).

15. Se millaisen mainospuheen pidät itsestäsi kertoo kaiken työtovereistasi.

16. Jälkikäteen he karttelevat sinua, sitten haukkuvat päin naamaa.

17. Tavataanko ihmisystävällisyydessä puutteita? Onko se yhtä aitoa
kuin marsujen sirkutus?

18. Olen oppinut lykkäämään jokaista eräpäivää  -- niissä kaikissa
on minun jälkeni.

19. En elä enää suusta käteen vaan kuin ilmassa tai liian suurta suota ylittäen.

20. Itselleen on helpointa antaa anteeksi, suurimman virheen tekevät ne
jotka väittävät muuta.

21. Katsooko Jumala minua juuri nyt? Tuntuu epätodennäköiseltä.

22. En usko, että juuri nyt merkitsee hänelle mitään.

23. Ajatus kairoksesta tulee tähän kuin ajatus kaivoksesta.

24. Työt alkavat vasta, varsinainen louhinta odotuttaa itseään.

25. Heti kun sanon tämän, käsi piirtää vaistomaisesti väärän numeron =
saman numeron kahteen kertaan.

26. Olisi mukava tietää kuinka mestariteokset syntyvät.

27. Loputon hinkkaaminen... No jaa, tiedätte keiden hommaa se on.

28. Uskomatonta, kuinka lyhyt tuokio minuutti on poimia ote kuvavirrasta.

29. Ovatko ajatukset siis hahmotettavissa kuvina?
En saa tekemisistäni minkäänlaista miellettä.

30. Visuaalinen edustus on vain suola eikä sitä ole ripoteltu tähän liemikulhoon
kummoisesti.

31. Käsi linjaa merkit, kunnes nytkähtää. Nuotio, palavan lihan haju.

32. Minulla on taannoinen tila täynnä roskia. Säästän niitä pahan päivän varalle.

33. Ajatus tulee siis pikemminkin liikeradan kuin pysähtyneen hetken
ja mieleenpalauttamisen myötä; tarvitaan vain ensimmäinen kirjain, sitten sana.

34. Hakukoneet noudattavat samaa logiikkaa, mutta tässä viitteet syntyvät
tämänhetkisten vedosteni todellisuuteen.

35. Koko kuvavirtaa on mahdoton kaapata, sillä sitä ei ole missään
fyysisesti vangittavassa tilassa.

36. Kuin ovi jonka laudat, ikkunat ja lukko ovat miljoonia kilometrejä
pitkinä hermosykkyröinä.

37. Miksi tahdon sanoa aina tiehyt? Mitä se kertoo sisäerityksestäni?
Mitä sanottavaa olisi psykoanalyysilla?

38. Itsereflektio on kiusallista vasta jälkeenpäin.

39. Siksi on joko siivottava paikat tai jätettävä kaikki rehottamaan kuin lupiinit.

40. Tilan väärin arvioiminen ei ole helppoa tai vaikeaa, vaan lajityypillistä.

41.Kuin laskisi edestakaisin tiettyä lukujonoa on kynänvaihdon tapahduttava nopeasti.

42. En muista yhtäkään viime aikoina ilmestynyttä runokirjaa.
Onko se ongelma?

43. Voidaanko vaatia, että ihmiset ostavat kirjallisuutta?

44. On ihmeellistä, että yhteisöt pysyvät koossa, kun ajattelee kuinka
erilaisia intressejä ihmisillä on.

45. Byrokratian liima, ihanat liimamuurahaiset.

46. Se joka jättäytyy vapaudelle ei tiedä mihin on ryhtynyt.

47. Luultavasti tähän olisi sommiteltava kuva myrskyävistä kallioista.

48. Ylenkatsetta on helppo sietää juuri siksi, että se paljastaa ihmisten typeryyden.

49. Muuta nautintoa ylenkatseesta ei sitten saakaan. Edes vahingonilo ei anna
kutsua itseään.

50. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät vastaa asiallisiin viesteihini.
En minäkään vastaa heidän kaveripyyntöihinsä.

51. Eri asioilla on hyvin paljon samoja puolia, sillä ne ovat osa
intentioidemme piiriä; kommunikatiivisuuden idea.

52. Jos joku pysäyttää minut kadulla, jään mieluusti juttelemaan.

53. Olen oikea kansanmies, mutta kaskuja minulta on turha odottaa.

54. Muistan ulkoa vain muutaman vitsin, mutta en aio kertoa niitä tässä.
Odotan tapaamistamme.

55. Ihmisen osa on että hänen aikansa käy vähiin toisin kuin hyönteisten aika.

56. Olen alkanut lukea pitkää proosaa. Se rauhoittaa. Ei tarvitse menettää jatkuvasti
hermojaan siksi, että sanojen vähyys paljastaa alkeellisimmatkin virheet.

57. En ole kiinnostunut virheistä kirjallisuudessa. Ne ovat siellä muutoinkin,
joka tapauksessa.

58. Jos voisin pyytää jotakin anteeksi, olisi pyyntö luultavasti hyvin abstrakti.

59. Juuri sellainen tunteikas kappale, jonka yli hyppään välittömästi.

60. En usko, että Jumala odottaa meiltä sellaisia pyyntöjä kuin
siunaa koko maailmaa.