lauantai 28. syyskuuta 2013
Runousopillinen reflektio 2
Pitäisi ensin oppia näkemään sommitelman puolittaisuudessa tahdottu etäisyys, arvaamattomassa välimatkassa kulkemisen vaivan tuottama ilo. Pitäisi oppia nauttimaan ihmisten sotkuisista huoneista. Juuri näiden seikkojen vuoksi minun on vaikea pitää lyyrisistä kokoelmista. Mutta myös teokset alkavat kirjoittaa itsensä tukkoon ja tulla liian ilmeisiksi.
Olisiko vielä mahdollista kirjoittaa jotakin yhtä orgaanista ja keskeneräistä kuin Kiven Kanervala? Mitä se olisi nykyään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
http://kotimainen-kirjallisuus.blogspot.fi/2010/08/kivi-kanervala.html
Jep, siellähä ne runot. Olen ajatellut kirjoittaa Kanervalasta artikkelin. K sisältää osin hieman epätasaista matskua, mutta kun otetaan huomioon tuon ajan suomenkielisen runouden tilanne, se on mestariteos. Käytännössä Kivi kehittelee oman tapansa käyttää mittaa, luo monipohjaisia kuvallisia asetelmia, lajisto on monipuolinen ja harkittu ja Kivellä on silmää tekstien sommittelulle. Silloinkin kun joku runoista on hieman banaali, on se kirjoitettu niin hyvin ja systemaattisesti omassa metodissa pitäytyen kuin olla ja voi.
Kivi itse selittelee noita sanalyhennyksiä hieman epäröiden, mutta minä epäröin niiden kanssa edelleen:
http://www.gutenberg.org/cache/epub/12907/pg12907.html
Siis tossa ekassa linkissä noi runot eivät ole kokonaisuudessaan vaan jotain pätkiä. Sellainen kannattaisi kyllä mainita tuolla sivulla. Löytyihän multa toi teos hyllystäkin.
Esim tossa ekassa on mielenkiintoinen daktyylinen poljento. Säkeistön perushahmo:
(1)
Tantata tantata tantata tantan
tantata tantatan
Tantata tantata tantata tantan
tantata tantatan
(2)
Tatantan tantanta tantatan
tan tantanta tantanta tan tan
Jossa toi (2) varioi säkeistökohtaisesti aika vapaasti.
Jotain polymetriikkaahan tämä vaikuttaisi olevan.
Viime keväänä prof. Heikki Laitinen piti hienon esitelmän Kiven Kanervalan metriikasta. Hän oli käynyt läpi Kanervalan säeaineiston ja esitti, miten systemaattisesti Kivi käytti mittaa ja erityisesti miten taitavasti Kivi operoi rytmin suhteen asettamiensa laajuussääntöjen puitteissa - pitäisi kaivaa esitelmän runko esiin papereista. Esityksessä oli mielenkiintoisia havaintoja siitä, miten Kivi käyttää nk. kohotavuja säkeiden alussa ja kuinka nyrkkisääntönä teoksessa on metrisen jäsennyksen tarkkuudesta huolimatta mahdollisimman runsas metrinen variointi tavutasolla. Laitinen siis näytti esitelmässään, miten Kivi todella on miettinyt jokaisen runon pohjarakenteen ja seuraa sitä. Kun hän poikkeaa asettamistaan säännöistä, sillä on aina jokin merkitys.
Tältä todella näyttää. Erittäin inspiroivaa, kun olen itsekin daktyylisiä polymetriikoita kokeillut, tosin tähän verrattuna äärettömän huonolla menestyksellä. Kivi saa juttunsa kulkemaan luontevasti näillä pohjaratkaisuillaan. Hän ottaa tilansa daktyyliseen poljentoon (joka muuten on hemmetin jäykkä suomenkielessä) nimen omaan noista sanalyhennyksistä. Hän perustelee niitä puhekielisyydellä, mutta implisiittinen väite on: puhekieli pyrkii oivalliseen rytmiikkaan.
Aha, Eksynyt impi onkin sitten trokeista jne.
Tietokilpailussa veikkaisin tämän kirjoittajaksi Teemu Mannista.
Kiven runot perinteisesti arvioiden pääasiassa trokeeta / daktyylia ja näiden sekoittamista. Mutta. Pitää kaivaa esiin se Laitisen juttu, koska hän kommentoi tätä trokeinen / daktyylinen -kuviota vähän kriittisesti; siis oli kehitellyt omia näkökantoja selventämään sitä, miksi Kiven mitan käyttöä (siis hänen kehittelemäänsä "systeemiä") ei voi kuvata täysin onnistuneesti kutsumalla mittaa esimerkiksi daktyyliseksi tai trokeiseksi. Tähän liittyi joitakin kriittisiä huomioita myös Pentti Leinon havaintoihin, mutta en millään jaksa muistaa detaljeja, kun tulin tilaisuuteen vasta lopussa ja sain käteeni abstraktin.
Leinolla ja Mustapäällä on kyllä hienoja trokeis-daktyylisia runoja, esim. Leinon "Elegia", samoin Viidalla puhdasta ja jykevää daktyylia. Voi olla, että nykyrunoon se toisi jonkinmoista pakkopaitaa.
Joo, jos nykyrunoilijoihin mennään, niin Teemu tulee ekaksi mieleen kirjoittamaan tuon "Eksyneen immen".
Lähetä kommentti