Muutama ajatus runoutemme hyvästä tilanteesta

Puhe runoudesta muuttuu heti epäilyttäväksi, kun siitä rajataan korrektisti pois itse runous sanomalla, että aikamme runous on hyvää, laadukasta ja kerrassaan erinomaista. Eihän tilanne kuitenkaan ole tämä, kun asioita tarkastellaan kriittisesti.

Tänäkin vuonna julkaistuista teoksista vain harva on onnistunut vakuuttamaan minut perusasiassa eli rakenteensa tasolla. Vain pari kolme teosta on perustellut itsensä intuitiivisen lukuelämyksen myötä ja osoittanut käytännössä kompositiollaan, että juuri tähän konstellaation valitut runot ja kieli ovat paikallaan siinä missä ovat ja siten kuin ovat.

Hyvä jos suurinta osaa teoksia saa luettua yli puolen välin, kun jo huomaa, että tekijä ei pysty välittämään lukijalle sitä, mitä on ollut tekemässä tai tahtonut. Sellainen temppu kuin toimiva rakenne ei ole tietenkään helppo, enkä arvioi tässä esikoisrunoilijoita. Mitä muuten arvelisitte tällaisista proosateoksista? Kesken ne jäävät, ellei mukana ole jotakin niin mielenkiintoista että on pakko jatkaa, ja kesken jäävät myös runoteokset tai sitten lukeminen menee selailuksi. Harvoin kuitenkaan löytää teoksia, joiden yksittäiset tekstit olisivat niin maagisia, että ne pelastaisivat esimerkiksi huonosti suunnitellun rakenteen.

Runoudessa tahdottu järjestys, luova muotoon pakottaminen vaikutuksineen on yhä kriteeri, johon uskon kaikista vastaväitteistä huolimatta. Puhun runoudesta, joka ei jätä lukijaa tilanteeseen, jossa hänen on tematisoitava tai seliteltävä asioita parhain päin, pompittava yli perustelemattomuuden ja sattumanvaraisuuden ammottavien kuilujen.

Jostakusta voi olla lohdullista, että on teoksia, joissa on huonojakin tekstejä tai epäröintejä, mutta itse en näe sellaisella arvoa.

Runouden julkaiseminen tai kustantaminen -- ilman portinvartijoitten tai kavereitten apua tai ilman -- ei voi olla mikään arvo tai kriteeri itsessään. Muodoiltaan ja tekstivalinnoiltaan vastaansanomattomien teosten kirjoittaminen sen sijaan voi olla ja on, ainakin minulle -- enkä nyt tarkoita, että minun olisi lukijana pidettävä teosten estetiikasta tai ideologiasta yksityiskohtia myöten. Mutta liian harvoin tapaa runoja, jotka mykistävät ja joista voi olla aidosti kateellinen. Myös tässä nykyisessä runouden menestysajassa sellainen on harvinaista.

Jokasyksyistä runouspuhetta

Hassua miten runoudessa taas myrskyää.

Eikä yhtäkään runoa joka olisi myrsky,

rakennus tai tämän puheen syy.

Viimeiset

Lokakuun viimeiset siinä missä hän oksentaa ajalehtivat auringot pois.

Kolme sammakkoa, suolaa ja kaakaota.

Kaiken on siis mentävä siitä missä hän nukkuu.

Ja kun on hetki minä vetäydyn vaikka minun pitäisi kohota.

Tämä matka*

Jokin liukuu, jokin liikkuu myös silmissä. Kun kuva itse on verkkokalvo, se on perhosen kuolema. Kun makeanhimo kuohahtaa, kun tahtoisit kuluttajasta tuottajaksi. Paikat joissa sanoimme olleemme tulivat meitä vastaan kuin home tai yhteyttäminen. Tuulee, plus 8 astetta, sade alkaa nyt. Hänen kääkkyvä, viinan latkima äänensä, kitalaen romahtanut... Kuka on pikku BB-fani? Sano Nipu. Oletko tökkinyt kaltatun linnun rintaa. Nämä isovanhemmat, änkyräkännissä. Lapsenlapset suutelevat heitä suulle. Lapsia 17-vuotiaana. Teidän ei tartte tehdä niin. Mä oon vaarin lapsi. Kun se ja äiti erosivat... Fas-kasvot. Mistä sä voit muistaa tuollaista? Get in shape. Black flag. Defy. Viinanhaju jää leijumaan autokoulusta tulleen yksinhuoltajan ympärille, kun he lähtevät. Hän työntää tutin tytön suuhun. Siniset saappaat, rasteri. Nyt jokin liikkuu. Bakteerien kolonna. Tämä on oikotie. Ei modernismiin vaan. Pelkkä kuoleman eufemismi. Kadulla odotan näkeväni aina tietyn hahmon: tunnistettavan ihmisen ahdistus. Ihminen joka yhä odottaa kadunkulmassa minulta jotakin. Glide. Tyylikäs tapa poistua. Glade. Tyylikäs tapa pitää koti raikkaana. Punaisin digikirjaimin 18:50 ja juuri silloin viimeinen minuutti murtuu. Nytkähdyksiä. Elämäni. Jos kaikki on kytketty pistorasiaan. Jos elät vain tämän yhden häviävän kipinäsuihkun hetken. Halkoja kantavat sähköallergiset naiset. Pickup, lavalla kaksi tammen runkoa. Herkkuja tasarahalla. Kuusi vaihtoehtoista tapaa tukehtua ja tappaa eläin. Haku 30.11. asti - entä sen jälkeen? Löydän avaimeni tuhkasta. Kuumuus on puhdistanut sen muovista. Hänen alistunut äänensä, kun hän tajuaa ettei tarinaa tule. Rekkaparkki ja pimeä auto ja ruumis. Rebekka. Paineilmaa. Punainen STOP. Ei lunta, tuulee lauhasti, jokin liikkuu, tulee mieleen pelko. 

*Tikkurila-Ilola 18:36-18:59, bussi 63N,  29.10.2013

Rabelais lyhyesti: Onnellinen vaihtokauppa

Saat  käsityksen asioiden arvosta kun vaihdat kasvot tarakkaan.

Äkkiä

jostakin ilmestyvät sittenkin homeen ahkioluomet

sanattoman kantokyky alennetaan kulkutieksi

Metsäkokous

Me puhuimme metsäkokouksista, oli lokakuun päivä Moskovan ulkopuolella, mäntyjen väleissä. Ihmisiä sata, kaksisataa, siinä metsässä neljän tunnin ajan, myös lapsia. Satoi taukoamatta. Joku oli vahdissa. Aina välillä laulettiin. Minä en ymmärtänyt sanaakaan, en osaa venäjää. Saattaja toi meidät takaisin asemalle ja seuraavalla pysäkillä kontaktihenkilö vaihtui ja niin edelleen, koordinaatisto oli monimutkainen, vaihdoimme junaa moneen otteeseen ennen kuin pääsimme takaisin hotelliin. Minulla oli kiellettyjä ruplia alushousuissa, olin tuonut ne rajan yli ja antanut paikalliselle pastorille. Olimme olleet vuorokauden syömättä, tunteja viisumirajan ulkopuolella. Siitä ei ole kovin monta vuotta, olimme vaaraksi heille kaikille. Joku pyysi apua, mutta ei kyennyt osoittamaan missä oli. En ymmärrä miten te liitytte elämääni, hän sanoi, on vain tämä yön helle.

PS Paikalle tulee myös Mika

Kaikki on astetta graafisempaa, sfääri musiikeissa, tieluiska. Miesten huone, miesten lehdet, miehen kunnia ja työ. Minä näytän samalta vuodesta toiseen, mutta ajatukseni pysyvät yhtä häpeällisinä kuin Pukinmäen kerrostalot. Nyt on aika kääriä hihat. Koska toteutuksen ytimenä on: Tämä projekti ei vaadi kovinkaan suuria ponnistuksia. Se mikä tässä ei näy, mies jolla on päässään valkea emalikulho ja huulten kokoinen tupakka, aluksi hän oli musta, mutta sitä ei voi mainita tässä, hän värjötteli pysäkillä junan puskiessa ohi, kaksi mäntyä kun ajoimme Helsingin rajan yli. Naisten huone, naisten lehdet, nainen pukeutuu ja syö. Minulla on suolissa latvuksen tyhjyys. En voi kuin tervehtiä kaunista nuorta blondia, sillä en muista hänen nimeään. On otettava huomioon, että tausta saattaa olla aivan muualla kuin siinä mikä tarjoutuu näkyviin. Minun on pakko synnyttää joka kolmas vuosi tai menetän tajuntani. Teen näitä merkintöjä kämmeneni suojassa. Siinä suhteessa muistutan psykiatria.  Joen kumara voima. Eikö myös psykiatri voi junailla? Kun minulta kysytään, mikä muusani on, vastaan kuolema, mutta elämä on harvoin kiinni inspiraatiossa. Siis linkkiä, videota, vaihtoehtoisia kuvia ja muuta sähköistä ekstraa. PS Paikalle tulee myös Mika. Hän on luvannut vastata kaikkiin kysymyksiin. Jos et pääse paikalle, laita minulle s-postia. Jos jäät lukkojen taakse, niin soittele.

Eminem ft. Nicki Minaj: "The Holy Grail of Loss"

Skribentti joka tahtoo hetkessä tuhannen lukijan huomion kirjoittaa tuollaisen otsikon blogimerkinnälleen, niin se vaan menee, jos ei ole nimeä, jolla noukkia nälkäisinä ajelehtivat lukijat.

Omakuva, katkelma dialogia

-- Nörtti, vitun jonne. Kato miten sun tukkaskin on. Vittu sut on servattu.

Omakuva eläimenä

kuin lokakuinen kärpänen, tuupertumaisillaan, hän laskeutuu kädelle, joka puhaltaa

Kirjoittaa

Tyhjä pöydän alus, joka syöttää varjon lattiaan. Tyttö tuijottaa tuolin pienojen välistä.

-- Isi, mitä tuossa lukee?
-- En tiedä, mitä?
-- Siinä ei lue mitään, pitäisiköhän siihen kirjoittaa?


Kuin lokakuinen kärpänen, tuupertumaisillaan, hän laskeutuu kädelle, joka puhaltaa.

Matkalla

-- Et puhu tästä kellekään. Se että mä joudun käydä siellä, antaa musta ihan psykon kuvan.
-- Älähän nyt. On hyvä, että käyt siellä juttelemassa. Sähän tiedät mitä varten me halusimme että. . .
-- Turpa kiinni.
-- Ei kun ihan oikeesti.
-- Vitun retardi.
-- Me halutaan vaan että kotona olisi kaikilla parempi olla, siitä. . .
-- Etkö sä tajua kun mä sanon että turpa kiinni.

Ohiajavat autot heittävät kuraa lasiin. Äkkiä joku kiilaa väliin ja lyö edessä jarrut pohjaan, syöksymme kohti valoja ja säikähdyksen jälkeen se on tällaista seuraavat sadat metrit. Tammiston kohdalla letka tiivistyy matelevaksi, kilometrien pituiseksi nauhaksi. Nastat ropisevat ja avaan radion.

Stigin Kissankarvoja, jonka kertsi syntyi keikkabussissa Joensuusta Pohjanmaalle. Aluksi ne olivat aivan muita karvoja eivätkä ne olleet takissa vaan hampaiden välissä.

-- Mitäs tykkäät tästä biisiistä?
-- Sä oot hirvein isä mitä voi olla.

Yöllä (täydentynyt versio)

Yöllä ei ole maailmankatsomusta.

Yöllä on hanhen selkä.

Mikä ero on yön harjoittamalla hallinnolla

ja totalitaarisen valtion vapaudella?

Kuva iloisesta, unisesta patriootista?

Lonkalta

Joskus tahtoisin puhua askartelusta, mutta leikkaus kuulostaa paremmalta.

Se on lopullisempaa ja vastuullisempaa kuin askartelun lohduttomuus,

uusiutumiskuvioiden näpertely saman pahvin takana, ehdottomasti.

Singulariteetti ja kertomus

Tiirikkaa voi kyllä käyttää mutta minun on ajettava ensin koko matka perille, pelkät sanat eivät riitä, ajattelen kun hän huutaa pöydästä, että ne puhuvat uusimpana tietona, etteivät Aadam ja Eeva olisi olleet maailman ensimmäiset ihmiset.

-- Aadam tarkoittaa ihmistä tai ihmiskuntaa ja Eeva, sehän merkitsee kaikkien elävien äitiä, minä vastaan eteisestä, että se on ikään kuin kertomus siitä, mitä Jumala loi kaikkialla maailmassa. Luulen, että teologit ovat esittäneet ajatusta vuosisatoja, ainakin tulkinnan allegorisessa osassa.

-- Mutta tuollainen väitehän vääristää ajatuksen historian ainutlaatuisuudesta: jos ei ollut ensimmäistä Aadamia jonka kautta synti tuli maailmaan, ei tarvita myöskään toista Aadamia, joka ottaa synnin pois, hän sanoo ja tunnen sanojen vaatimuksen.

-- Emme tule koskaan löytämään todisteita, jotka puhuisivat noiden asioiden puolesta tai niitä vastaan, sillä eiväthän ne kuulu sellaisiin seikkoihin, joihin odottaisimme näyttöä.

-- Minusta tuollainen väite yrittää tuhota koko historian, hän sanoo, ja se on surullista.

Hiljaisuus, panen kenkiä jalkaan.

-- On kai niinkin, että juuri kertomus ensimmäisistä tapahtumista, siis Aadamista ja Eevasta, on itsessään tulkintaa ajoista, joita kukaan niistä kirjoittaneista ei ole elänyt ja josta heillä ei ole ollut muuta tietoa kuin katkelmina ja osana runoja löytyneet sukuluettelot ja paikannimet. Tämä kaikki kuuluu siihen, että tarina pysyy ja sitä voidaan soveltaa.

-- Minä uskon, hän sanoo ja katsoo minua itsepintaisesti, ja ymmärrän, että hän tahtoo pitäytyä pitkässä ketjussa historiallisia singulaarisuuksia, joiden jäljet koskevat kaikkia. Minä taas menen toiseen suuntaan ja uskon kertomuksiin, joita ihmiset voivat käyttää tahtoessaan tulla mukaan historian tulkintaan ja lähteä avaamaan ovia mökeistä, joiden avaimet ovat kadonneet.

Ja sanat ovat vain haamutiirikoita haamumökkejä varten, vaan valikoiden uivat helmenpyytäjät ja luokseen vetää kuplavanaa myöten kuorten murtajat.

Hetki ennen nukahtamista

Hetki ennen nukahtamista on aina se hetki, ehkä ensimmäinen päivässä, jolloin en tahtoisi vielä jättää maailman nuhjua. Yöllä minulla oli valmis suunnitelma proosaksi, mutta muistin sen vasta nyt ja siitä on pian vuorokausi ja olen taas nukahtamassa. Oliko kyse kahdesta kuvavirrasta, jotka kulkivat vanhan tarinan reunaa sitä murtaen, niin kuin kaksi unta metsistä on tämän päivän ympärillä ja olen liian väsynyt käsittääkseni muuta kuin että ajattelen yhä proosaa, jota minulla ei ole.

Spoon River -ontologia

jotakin ilmaan kaiverrettua, jotakin joka härmistyy ja häviää pois

mihin kaikkeen runous pystyisi jos vallitsisi spoon river -ontologia?

Kaiverrus

jotakin ilmaan kaiverrettua, jotakin joka härmistyy ja häviää pois

Lokakuu

Tässä kuussa on enemmän päiviä kuin ajatuksia.

On kirjoitettava se mikä tulisi kohdata. Edes yksi.

Sade

Pyhän miehen luona on kuivaa. Huoneessa sataa. Avioidun sukupuoleen.

Suunnitelma hienoimmaksi runoksi

Alussa kerrotaan noutopöydän historiasta, sillin ja silakan erosta, säilytyksestä ja säilyvyydestä sekä tietenkin kansojen ja ryhmien yleistämisen salaisuus, Eros Ramazzottin charmin salaisuus ja Edith Södergranin Eroksen salaisuus...

Tynkä

Asiat jotka merkitsevät, asiat jotka ovat tässä ja nyt. Palaan niihin parin vuoden kuluttua pureskeltuani kunnolla. Tällä välin opettelen kaivamaan hampaitani. Jos hampaiden välit sisältävät 40 prosenttia niiden pinnasta, saan aikaan kokonaisen louhoksen.

Wishful thinking, the powder of positive sinking...

Kääntämisessä kadonnutta

Minä olen niin idiootti, että uskon keinotekoisen muotohaarniskan olevan olennainen osa runoutta; jos sen riisuu pois, voi nähdä jotakin, mutta varmasti se ei ole runon ajatus.

Sivumennen sanoen: keinotekoinen muotohaarniska... Runon ajatus... Näin ei puhu runoilija...

Dracula

Näinä tapahtumattomuuden hetkinä tiedän, että olen Dracula, jota vahvistava maa on yhä olemassa, vaikka se ei ole täällä.

Mutta kukaan ei peruuta picniciä

minun syyllisyyteni kaikessa mitä teen ja haen

ja kun tulemme takaisin sinun hahmossasi kun irtoat meitä sovitetaan toisiimme

the fun's over, the picnic's not.








tuskallinen tietoisuus siitä, että on tehnyt väärin ja rikkonut lupauksensa
ja kolhinut tulevaisuutta ja kuin varjona väsynyt tieto valinnasta ja valinnoista
mutta ei minkään agentin representaatiota etc metapaskaa vain sinun hahmosi

välillä kysyn sulta
ja välillä kysyn itseltäni
mutta eihän siitä mitään tuu
me ollaan ku portaat

Paikallissää

Vantaan politiikan todelliset karvat

kasvavat rumissa kasvoissa ja näyttävät rumilta:

SDP on uusi kokoomus.

Tässä olen

mikä ei tapa minua
on jo ehtinyt tehdä niin

ja mikä ei vahvista
on jo mennyt lävitseni

jos minä olen tässä
missä sinä olet nyt

Käsialan perusteella

Käsialan perusteella   Hänen miehuutensa vaahto Bakula  ja alempana
            Aina niin monogtonamista