Adventti

Souda ylös hiljaisuutta, tunne:
unet ovat menneet, maisema pysyy edessä.

Liikut, mitään näkemättä
saavut uusiin paikkoihin.

Nyt hän seisoo edessäsi
tai sinä seisot hänen edessään, miten vain.

Kiroat hänet, kiroat itsesi kuin roskia syövän,
roskilla ratsastavan jumalan.

Löydetty IV

Minä katson kolmea kolikkoa. Jokaisessa klaavapuolella eri valtakunta, leijona, kotka ja toteemi, nämä puolitoistamillinen metalli sitoo yhteen. Ostan niillä lipun kotiin. Ja hän sanoo, reppu tomerasti heilahtaen, isä, sä olet mun isä.

Löydetty III

Mikroskooppinen hetki, jolloin tunnen että jokin kasvoissani vääntyy vain hieman liian vinoon ja tuottaa tilaan epäluottamusta. Joskus kaikki kulkee kuin vanha runo, mutta nyt tiedän sanovani jotain aivan järjetöntä; me emme saa tätä keskustelua siten, että edes yksi olisi tyydytetty.




Kuten nauha, jota käytetään, mutta ei ole mitään taloudellista tai poliittista merkitystä, joka resonoisi, ellei se toimi kuin siirtomaat, ellei sitä saada jonkin keskuksen satelliitiksi, ja silti ei ole mitään keskusta, ja keskus on siinä, että se on ollut aivan liian kauan romahtamaisillaan.

Löydetty II

Lenkkari, tiilikivetyksellä nilkka, ja aina se on mielessä, sama valkoisiin sortseihin pukeutunut nainen, hiukset nutturalla, taksikuski valoista lähtiessään katsoo, kaksi kolmesta katsoo, minäkin, kun odotan bussia ja vien tyttäreni tarhaan.

Rikotun pysäkin läpi tuuli, aurinko on selän takana, on jo hiukan yli etelästä, sinisellä kartoittamattomalla äärellä, ohi ajaa autoja, niiden äänistä voi lukea yhtä ja toista, valo polttaa kun hetkeksi tyyntyy.

Mitä kaikkea kaupungissa pitää osata, olen kyllästynyt siihen, käy niin kuin aina kun väsyn ja tympäännyn ja kaikesta yrittämisestä jää vain paskan maku ja löydän itsestäni pettäjän, luovuttajan, annan olla kun järki niin sanoo, annan olla vaikka joku jatkaisi, en näe mieltä pyrkimyksissäni, olemme aina liian etäällä.

Catepillar, se on tarkoitus, mielenterveyden hauta tai viiden kerran kuntoutusohjelma homeisessa kellarissa, mutta sitä en sure, että oli kesä ja kuulin Jumalan äänen tai melu jäi pois.

Mitä tarkoittaa, että joku kuulee Jumalan äänen, ei mitään muuta kuin että tulee hiljaista eikä muuta tarvita, on kuin kirjoittaisi jotakin jatkuvasti huojuvaa vasten, joku tulee ja ryöstää kotiovella, noin nelikymppinen nainen, joka vetää aseen käsilaukustaan ja tähtää rintaan piippu heiluen (tämä voi osua mihin tahansa).

Jos elämässä on yksikin tällainen hetki, jolloin melankolia ja itsetehostus eivät riehu ja olet vastaanottajan asemassa. . . tuli sitten luoti tai sana. . . Minä rakastin sitä hiljaisuutta. Unohdin itseni ja perheeni ja tein työtä kuin hullu, kuin maanikko, jolla ei ole tarkkaa kuvaa kokonaisuudesta.

Olen miettinyt niitä loputtomia retriittejä ja hiljentymisiä ja painonpudotusohjelmia -- kuka hyötyy siitä, että muuttuu hetkeksi ja saa esimerkin palatakseen taas syyllisenä.

Se joka on likainen, liatkoon itseään edelleen, ja se joka on puhdas, tulkoon yhä puhtaammaksi, niin kuin Johnny Cash.

Jos rukoilen ilmansuuntien tai vuorokauden tukemana, jos rukoilen pohjoisen enkeliä, vuodenaikoja tai varjelusta, kaikki keinot reilusti käyttöön, kaikki on lopulta samaa psykologista manipulaatiota, rukoilet tai kuntoilet, maalaat tai asennat, syöt snickerseitä tai nussit, aina sama.

En pidä pahana elämänjanoa, sillä me olemme se itse, siinä on meidän halumme ja on vain harvoja jotka osaavat olla toisin, ja yleensä he ovat kuolleita. . .

Suurin osa kaikesta on typeryyttä, ja Jumala puhuu kun kukaan muu ei, ja tämä puhe on hiljaisuutta.

Miksi se on nimitettävä Jumalaksi? Ei ole muuta nimeä hiljaisuudelle, ei elävälle, jossa ei ole mitään odotusta tai pelkoa, joskus väsyneinä hetkinä.

 On parasta kätkeä tämä aarre peltoon ja jättää pelto ostamatta.

Ihmismieli luo nämä determinismit, mutta niihin on helppo nojata, ja silti vain tällainen laadullinen muutos on mahdollinen eikä ole muuta muutosta, on oltava piste, jossa sisäpuolesta tulee ulkopuoli, kaikki kääntyy tai tuhoutuu.

Rahat ovat loppumassa mutta olen saamassa yhtä ja toista, myöhemmin.

Jos menetän otteeni, ei tapahtumalle ole yhtä silminnäkijää, ei  pistettä, jossa putoaminen alkoi, ja vaikka putoaisin, pidän kiinni siitä minkä olen saanut.

Joku on sanonut että kirjoittamista on harjoitettava ja siltä minusta tuntuu, ei ole oikotietä sille onnettomalle uralle, jota kirjailijaelämäksi kutsutaan.

Teen työtä, jolla ei ole päämäärää. Minun työni päämäärä on että se loppuu, ei nyt mutta lopulta, ja minä istun yksin ajatuksineni ja luovutan kaikesta siitä mitä minulta on odotettu.

Kuin kiipeäisin korkean savupiipun syrjää ja tiilet alkaisivat sortua, tai kuin juna joka lähtee Kajaanista ja Tampereen lähellä tulee konduktööri -- sellaista junaa ei ole, juttu on sinänsä ihan hyvä, mutta sellaista junaa ei ole. . .

Hush hush, se rap mitä mä nyt, mitä mä nyt, vedän tähän malliksi, win win tai been there, nyt tähän jotkut pohjat, biitti, mä teen siihen tyylin, ihmiset hei, älkää pälyilkö toisianne.

Löydetty

Olisiko vielä jokin asia, josta tahtoisit puhua, tässä elämässä? Tässä elämässä mikään ei kestä, tänään olet fiksu, huomenna tyhmä, tänään vatsasi roikkuu, huomenna tihkut seksiä, tänään olet terve, huomenna sairas, tämä tekee valinnasta helppoa, elät valintojesi kanssa useamman päivän, tänään Jumala on, huomenna et tiedä hänestä mitään, niin kuin et tänäänkään mutta hän on läsnä.

Tämä asia, jota en sano on minussa, kaikki ne asiat jotka voisin tuntea, välillä olen täysi hirviö, täysi hirviö, hyvä jumala, vetäytyvä ja raivoava jumala, joka jättää heidät oman onnensa nojaan, haluton jumala joka ei jaksa katsoa mitä on saanut aikaan, ja minun katseeni väistyessä esineet alkavat rappeutua ja maa murenee, en jaksa rakentaa heille sijaa vaan kuljen kuin kylmyys ja infektiot, viha juuri kun ovi on painumassa kiinni ja uusi päivä odottaa, vihan päivä on armon päivä, täysi hirviö. . .

Kun tänään löydän takkini taskusta tämän paperin, ymmärrän heti että se on vanha, mutta se on uusi ja minun käsialaani. Jos nämä pilvet liikkuvat itään, se on niiden tie ja ne hajoavat.

Lauseita kaukaa, lauseita kaupan

Stalin, tuo myöhempien aikojen tuomari Holden, ymmärsi täydellisesti mitä subjektin dekonstruktio tarkoittaa. Hänellä oli myös valtaa realisoida oivalluksensa: Valta -- hajautetut subjektit -- ei ongelmaa.

Kieli erojen järjestelmänä ei ole ainoa kuvaus siitä mitä on, mitä todella tapahtuu. Myös erot painavat, vetävät suuntiinsa.

Se mikä oli Neuvostotodellisuudessa sanatonta kauhua, oli Lännessä juhlan aihe.

Se mitä dekonstruktio keksi nimittää etiikaksi, tapahtui todellakin myöhemmin, joukkohuuman ja kauhun hajaannuttua, sillä hetkellä kun jokin oli pakotettu tunnistamaan olemassaolonsa rippeet.

Kuinka lasket valtasi päättää?

Runous ja maailmankuva; muutama ajatus Janon pohjalta

Luen pikaisesti uutta Jano-runouslehteä ja pongaan sieltä monta mielenkiintoista juttua. Erityisesti mieleen jäi esikoiskirjailijaksi tähtäävän Juhana Henrikki Harjun peräänkuuluttama keskustelu runouden estetiikkojen takana olevista ihmiskäsityksistä ja maailmankuvista. "Nythän ei uskalleta kysyä sitä, mikä voisi olla runouden merkitys yksilölle."

Minulle maailmankuvalla on merkitystä, vaikken osaa tai Harjua lainatakseni uskalla aina hahmottaa loppuun saakka sitä, mikä maailmankuvani on. Suoraan sanoen en ole aivan varma osaisinko edes antaa kielellisesti tarkkaa vastausta maailmankuvastani, sillä maailmankuvalla on minulle nimenomaan yksilöllinen merkitys (toki sosiaalisin ja praktisin seurannaiskuvioin). Maailmankuvan tai ihmiskäsityksen viestimisessä toisille, ehkä myös itselle, noudatan mieluusti kierkegaardilaista ajatusta epäsuorasta viestinnästä. Jos laatisinkin credoja, entä sitten? Julistava väitemuoto pilaa aina jotakin siitä, mitä koen ihmisenä olemisessa.

Silti uskon, että estetiikan ja maailmankuvan välillä on yhteys. Tämä yhteys manifestoituu itselläni nimenomaan kirjoittamiseen toimintana, ajatusten ja käden toimintoina, kynän pitämisen, näppäimistön koskettamisen, visuaalisen hahmotuksen ja ylipäänsä rytmin funktioina. Kun luen toisen tekstiä, runoutta tai proosaa (tarkimmin luen sitä ateljeekritikoidessani) luen vaistomaisesti rytmiä pitkin ja sanojen sävyjä ja viittausalueita maistellen (ja tässäkin melko vaistonvaraisesti). Kun luen ystävieni (ja varsinkin heidän) tekstejä, en lue juuri koskaan heidän maailmankuvaansa pohdiskellen (korkeintaan joskus huokaan outoa huimausta tuntien).

Ehkä ystävyys ei tunne maailmankuvaa tai perustu sille: Kun olen ystävä kirjallisuudessa, puutun voimakkaastikin rytmiin ja sanomisen tapaan mutten koskaan maailmankuvaan. Maailmankuva tai ihmiskäsitys on jotakin, jota teksti välittää, ja uskon että kriittisissä merkinnöissäni usein selkeytän tuon epäsuoran alueen esilletuloa, mutta en tahdo suoraan pohtia sen väitteitä, vaan sulkeistan ne tekijän omaisuudeksi, siksi lähetykseksi jonka hän kieleen tekee (ja on huomattava, että lähetys on siitä edespäin kielen armoilla, olipa lähetys asemoitu retorisesti miten taidokkaasti hyvänsä).

Jos tahtoisin olla vähän juhlallinen, sanoisin, että maailmankuva on jotakin niin arvokasta, etten tahdo puuttua siihen. Sen on annettava vaikuttaa kielessä ja suodattua hitaiden ja monin tavoin välittynein prosessien läpi lukijalle, sitä on meditoitava ikään kuin sivusta käsin. Toki myönnän, että tutkiessani ja muissakin myöhemmissä lukemisen vaiheissa alan hahmottaa tietoisesti, mitä tekijä tahtoo maailmasta väittää ja sanoa, ja tämä tapahtuu usein nimenomaan ilmaisurakenteiden tarjoamia mahdollisuuksia pohtien (estetiikka). Jos pääsen niin pitkälle tekstin suhteen, olen yleensä jo jollakin tavoin vakuuttunut siitä mitä teksti sanoo.

Tässäkin vaiheessa tulisi olla varovainen ja kysyä: kenelle kuuluu se maailmankuva ja ihmiskäsitys jonka olen hahmottanut -- onko se tekijän / onko se minun, vai onko se mahdollisuutena kielessä / voisiko se olla joku muu / mikä osuus on teoksen kielellisellä kvaliteetilla / millaisia alleviivauksen mahdollisuuksia se tarjoaa lukijalle.

Runouden (ja proosan) estetiikan ja maailmankuvan vaikutukset voivat olla yllättäviä, ennakoimattomia ja osin artikuloinnin ulottumattomissa.

PS. Jos joku tahtoo lukea miten olen hahmottanut Antti Hyryn proosan maailmankuvaa yhden teoksen osalta, niin kannattaa etsiä käsiin Kiviaholinna. Suomalainen romaani ja selata sieltä artikkelini Hyryn Aitasta. Artikkelini tarjoaa konventionaalisen teosanalyysin pohjalta perusteellinen näkökulman Hyryn teokseen.

Photoshopped

Tällaisina, tällaisina.

Talot kuin pääskyt, tuulenpesät,
nyt jokseenkin.

Kuparinhohtoinen lumi,
lausteinen, kalotteina, säämisköinä

jään raivoama metsä.

Aamukävely

Tänään aamukävely tuotti vain ajatuksen oksymoronista käytettäväksi hyvin välineellisessä yhteydessä. Silti taivas kuljetti valon sumun lävitse, jätti pehmeän kirkkauden värisemään kaiken taustalle kuin sanat TV:ssä: "Tahdon yökerho-Hollywoodia, oikeita julkkiksia, punaisen maton ja kovaäänistä musiikkia, haluan Marilyn Monroen." Ei auta vaikka Marilyn on kuollut, hänen on saatava se, on kaunis, lämmin aamu.

Keskustelunavaus kirjallisuuden arvoista sisältömarkkinoinnin osalta

Nyt haluaisin julkista keskustelua kuumasta perunasta eli sisältömarkkinoinnin kaksipiippuisesta haulikosta / päältäladattavasta työaseesta. Onko se menestymisen mahdollistaja vai tuhoaja, jakaako vai viekö se asiakkaasta välittämistä?

Olen yrittänyt harrastaa sisältömarkkinointia vuodesta 2007, mutta tulokset tulevat hitaasti näkyviin. Ei ole auttanut vaikka olen lisännyt blogialustaan plussagadgetteja ja päivittänyt valokuvaa.

Pyydänkin nyt asiantuntijalausuntoja: onko tarinankerronnan taito myös kirjallisuuden arvomarkkinoinnin ytimessä (ainakin se on johtajuuden ytimessä, mikäli eksperttejä on uskominen), ja riittääkö runoudessa alkuunkaan paukkuja tällaiseen eli jos ei, pistänkö pillit pussiin ja keskityn jatkossakin pelkkään sisällöntuottamiseen (vanhanaikainen termi, mutta minä tulen niiltä ajoilta, jolloin kirjallisuuden olemus oli vielä sisällöntuottaminen)?

Nyt mukaan kaikki digitalisteista tavallisiin ja satunnaisiin kirjanlukijoihin ja pöytälaatikkolyyrikoihin. Levitetään sanaa, tehdään tämä yhdessä!

MOTTO: VALLANKUMOUS EI SYNNY SATTUMALTA, SE ON TEHTÄVÄ!


PS. Siis mun akuutein dilemma on se, että mä ajattelin ensin, etten mä luultavasti pysty kirjoittaan tämän parempia runoja, mutta sitten mä rupesin kelaamaan, että ehkä mun dilemma onkin se, etten mä osaa sisältömarkkinoida mun jo aivan riittävän laadukkaita runoja tarpeeksi hyvin (lukijat ei kuitenkaan huomaa mitään eroa, vaikka runot olisi hitusen parempia tai huonompia, joten ongelma kohdentuu juuri tähän mainos- / sisältömarkkinointi- / brändäyspuoleen, missä oikeasti tehdään tulevaisuuden vallankumoukset ja tulokset).

Sisältömarkkinointi + mainonta = menestymisen mahdollisuus

-- Minusta pelkkä sisältömarkkinointi ei tuota hedelmää asiakaskontaktien jäädessä näin satunnaisiksi (100-200 käyntiä päivässä, kommentteja tuskin lainkaan, tykkäilyjä sitäkään).

-- Joko olet harkinnut, että alkaisit todella markkinoida itseäsi = latoa rahaa pöytään + kipata lihaa tiskille + hankkia projektin ulkopuolisen partnerin visionääriksi = laadukkaasti suunniteltu ja ohjattu kampanjointi sisältömarkkinoinnin ohella?

Sikäli kuin olen ymmärtänyt

Käsitykseni mukaan minulla on oikeus ajatella näin. Käsitykseni mukaan tästä asiasta ei vallitse yhtenäistä, perusteltua näkemystä. Käsitykseni mukaan eri osapuolten läheneminen on haaste, jota liennyttävä ratkaisu voi parhaimmillaankin hahmottua kaukaisessa tulevaisuudessa. Käsitykseni mukaan konsensuksen synty ei vielä tarkoita toimenpiteitä. Käsitykseni mukaan jokaisen on tällä välin vahvistettava näkemystään ja kuunneltava tarkasti muita. Käsitykseni mukaan jotkut tekevät niin joka tapauksessa, keinoja kaihtamatta. Käsitykseni mukaan tässä sopassa on liikaa keittäjiä eikä laisinkaan suolaa ja ei hyvä. Käsitykseni mukaan ratkaisu olisi laskettava muutamien osaavien harteille ja kaikki nykyiset näkemykset tulisi kitkeä väärinä. Käsitykseni mukaan tämä on aivan kuin puhuisi muovipussi päässä. Käsitykseni mukaan koko kaarti olisi vaihdettava uusien säädösten nojalla, jotka astuvat voimaan välittömästi. Käsitykseni mukaan turpa kiinni, saatte vielä maksaa. Käsitykseni mukaan paljastukseni osoittaa tekojenne paskuuden, joten haistakaatten vittu, ei tähän mitään käsityksiä tarvita.

Käsityöläisyyden peruste

Yöllinen nerous ei päde aamulla, valemuistotkin ovat haaleita, konseptin mukaisia: suuri, julkinen käymälä, jossa lista nimiä ja tekoja. On kutsuttava kädet.

Merkintöjä laukkuun jääneistä papereista

[nyt katson niitä aikoja sivusta, koko seinämä on syöpynyt, ei enää minkäänlaista halua, osaan puhua kauniisti mutta äärimmäisen keinotekoisesti, piinaviikonloppujen jälkeen olen valmis julkisiin paniikkikohtauksiin]

[Syr-Darja ja Amu-Darja? Kyyhkyn ja unikon Darja? joet, vesi, ääni
ja hetki jolloin ääntä ei enää ole, se on sadan kilometrin päässä, suolaan kuivuneena]


[ei voi olla, millään logiikalla historiaa ei kirjoiteta uusiksi näin -- anakronismi ainoana varteenotettavana metodina?]

[kuka on passiivimuodon subjekti? jos minun olisi pakko terottaa hampaitani, terottaisin takahampaat]

[aina: jossakin vaiheessa pakkomielle muuttuu siedettäväksi taustajumputukseksi]

Omakuva

lahjat joilla minut on suojattu

ja kaikki  itseään hylkivät elimet

Kapillaarit

seitit jotka kudoin

taivas on ollut painava pitkään

heikkous kulkee kivistä juuriin

Nyt hölläillään

Ei enää natsikorttia!
Ei enää koksukorttia!
Ei enää Paasikivi-Kekkosen linjan korttia!
Ei enää ironia turmelee -korttia!
Ei enää persukorttia!
Ei enää hyvän mutakuonon korttia!
Ei enää harmaan eminenssin korttia!
Ei enää liberalismi-kortti!
Ei enää maailmanloppu tulee -korttia!
Ei enää globalisaatio-korttia!
Ei enää feministillä on oikeus -korttia!
Ei enää ballististen ohjusten -korttia!
Ei enää islam on totta -korttia!
Ei enää aurinko kiehuu tyhjiin -korttia!
Ei enää Nato-korttia!
Ei enää sukupolveni kokemus -korttia!
Ei enää sukupolvien kuorma -korttia!
Ei enää 70-luku-korttia!
Ei enää jälkikolonialismi-korttia!
Ei enää kvartaalitalouskorttia!
Ei enää infoähky-korttia!
Ei enää Kim il-korttia!
Ei enää Jumala on kuollut -korttia!
Ei enää äiti on / äitis on -korttia!
Ei enää kaikki on kiinni öljystä -korttia!
Ei enää kärsivän neron korttia!
Ei enää hiilari-rasva-carpe diem -korttia!
Ei enää pilvipalvelu-korttia!
Ei enää typerän vassun korttia!
Ei enää Levikset repee -korttia!
Ei enää Greenpeace gaala -korttia!
Ei enää Saksan pankit -korttia!
Ei enää Ranskan poliisit -korttia!
Ei enää yhtään Cheek-korttia!
Ei enää hukun töihini -korttia!
Ei enää isin nappisilimä -korttia!
Ei enää meta-kunpa-ehtisin-nukkua-korttia!

Kaikki maailman arjalaiset, Rihanna on Kiinan prinsessa,
on keskiviikko, dipit esiin, nyt hölläillään!

Arjalainen intervalli

"Emme voi seilata sinisellä merellä ja hoilata mitä sattuu"

pitsinohut seitti joka romahduttaa maiseman

arjalaisuus: ajan hajauttaminen pidemmällä aikavälillä

Sisältötaulu

Ilman kontekstia ei ole tunnetta: Ole mustavalkoinen.

Levitä väriä ja huomaat,  ettei maailma ole täysi.

Jäämme liian helposti back officeen, liian kauaksi iholta.

Älä sinä jää liian kauas, liian kauas asiakkaasi iholta.

Sisältömarkkinoinnin aakkoset

Minä en ole koskaan ajatellut myyväni kenellekään mitään kirjoituksillani, ainakaan tässä blogissa, mutta nyt hoksasin mitä olen tehnyt koko ajan. Olen harrastanut sisältömarkkinointia.

Mitä sisältömarkkinointi on? Kerrataanpa perusasiat kolmella aakkosella.


A. Toimintaa, jonka päämäärä on hankkia ja pitää asiakkaita.
B. Toimintaa, joka tuottaa rajatulle kohderyhmälle hyödyllistä ja hauskaa, jaettavaa tietoa.
C. Toimintaa, joka on säännöllistä ja jatkuvaa.

Reunaehtoja: Jos puhutaan kampanjoista, ollaan mainostamisen puolella (olen tainnut mainostaakin pari kertaa, mutta itseäni olen vain sisältömarkkinoinut). Jos puhutaan alku- ja loppuajankohdasta, ollaan mainostamisessa. Epäilemättä toimillani on jokin alkukohta, mutta loppuajankohtaa ei näy, joten mainostamisesta ei ole kyse, vaan sisältömarkkinoinnista.

Ja mikä parasta, jälleen negaation kautta: Jos sisältö ei tuo arvoa asiakkaalle, puhutaan mainostamisesta. Ergo minä sisältömarkkinoin, sillä tuotan arvoa asiakkaalle. Muodossakin olen sisältöä, pelkkää sisältöä ja arvoa, tämä ei ole mainos, minä lisään asiakkaaseen arvoa arvon päälle!

Hyvät naiset ja herrat! Jospa jokainen meistä voisi sisäistää edes kalpean aavistuksen siitä, kuinka moni asia elämässämme on tai voisi olla sisältömarkkinointia, kunpa...

Me voisimme elää monin verroin tyytyväisempää elämää ja levittää arvokkuutta ympäristöömme. Arvo = kompetenssi + aika + substanssi. Olisimme monin verroin kyvykkäämpiä, käyttäisimme aikaamme markkinointihengessä ja aina asiakkaan puolella, antavalla kannalla, substanssissa pysyen.

Sisältömarkkinointi = tee työstä huvisi = tee huvista arvosi = tee arvostasi suhde asiakkuuteen = tee arvostasi monta plussaa elämään = sisältömarkkinointi = elämän laki.

Niin kuin Suvi Teräsniska lauloi sen:
Meillon täydellinen elämä, täynnä sisältömarkkinoinnin aiheita.

Invaasio

Muslimi-invaasio ajaa arjalaiset kaduille

Sade ryttää naisen kasvot vasten nuolta jota hän pitelee poskellaan

Tunne vihollisesi, tulikirjaimin

Eräs elämä

Istun keittiön pöydän ääressä klo 23.17
ja kuvittelen tekeväni töitä.


Äkkiä: Hän on psyykkisesti
aivan yhtä sairas kuin isoisoisänsä.

Ei enää ikinä
tyhjän taulun korttia.



Odotan yötä ja piirtelen kirjaimia
toisten kirjoituksiin.

Tunnetteko Markus Niemisen?

- Ymmärrys asiakkaan tuotteesta poiki uudenlaisen tavan tehdä markkinointia.
   Markus Nieminen, luova johtaja ja SON Helsingin perustaja

- Tuotteeni on myydä arvoa myynnin ideaan.
   Vesa Haapala, bloggaaja



Minun taisteluni
yritykseni
pitää huoli
asiakasarvosta
asiakasparhaasta
kompetenssini
aika plus
substanssi plus
ekosysteemin reunat

Minun taisteluni
markkinoida ymmärrys
asiakkaan tuotteesta
solmia yhteinen luottamus
minun ikuinen dilemmani
arvojeni hautausmaa

arvo = kompetenssi + aika + substanssi?

Kampanjan idea
oli tehdä kampanja
yritykseni
pitää yllä
asiakkaan halua
taisteluni
asiakkaan eduksi
halun eduksi
arvon

November, no glory

Arjalaissanontoja

Avaruusnatsit ovat out, arjalaiset eivät koskaan.

Älä tarjoa arjalaiselle salamia tai gorgonzolaa, tilaa lasagnea: rotushibbolet.

Mitä hapankaali on ruokaliinoille sitä arjalainen on muille roduille.

Mitä kuntojuoksu on hiihdolle sitä arjalaisuus on ideologisille harrasteille.

Älä yritä juoda arjalaista pöydän alle: kun katsot lattiaa, lattia katsoo sinua.

Tosi arjalainen ei ajattele talouskasvua, markkinapintaa. Hän syventyy,

reflektoi, keskittyy: kuin ylväin avokyyhky.

Koska valkoiset miehet eivät enää saa valkoisilta naisilta he ovat lakanneet välittämästä

rotuhygieniasta -- arjalaisen ei tarvitse matkustaa, hän saa aina kotimaassaan.

Aatami ja Eeva, ensimmäiset arjalaiset. Sauli ja Sara polvensa viimeiset.

Arjalaisuus on tanssia tähtien kanssa, sanoi Nietzsche.

Piilossa, liikahtamatta, Arjalan luoksesi saat.

Kumarra selkäsi syvään, kuin reesusapinaat.



(Sanonnat jatkuvat. . .)

Arjalaisuus

Sillä tavoin sortuvat kulttuurit ja valtakunnat tehdäkseen tilaa arjalaisuudelle

tämä uhrimieli, omakohtaisen työn ja jos niin tarvitaan oman hengen uhraaminen

toisten puolesta on kaikkein voi­makkaimmin kehittynyt arjalaisilla




Arjalaisten kulttuuria muodostavien ja rakentavien kykyjen syynä ja aiheena

eivät ole heidän älylliset lahjansa; vasta yhteisyyden kiertotietä saa arjalainen

omansa takaisin



Kaikki Hollywoodin miesnäyttelijät ovat arjalaisia

kaikki miestanssijat ovat arjalaisia, Ville Valokin nykyisin

Jorma Uotinen nyt ainakin on arjalainen

Jyrki Katainen on piiloarjalainen -- sen kuulee äänestä

moni arjalainen koripalloilija ja formulakuski on edelleen kaapissa



Minkä ihmiskädet rakensivat, pääsevät jälleen ihmiskädet tai luonto hävittämään

Kielessä on muuten ilmaus, joka mitä suurenmoisimmalla tavalla osoittaa toimimista

siinä mielessä; se ilmaus on arjalaisuus



Joskus 90-luvun alkupuolella TV

teki menestyvistä city-arjalaisista kokonaisia sarjoja joita näytettiin Suomessakin



Mitä sinulle tulee mieleen sanasta arjalainen: Sivistynyt, hyvätuloinen, miellyttävä;

Voi olla ystävä myös naiselle, trenditietoinen; Kysy arjalaiselta toimii aina;

Tietyt radiojuontajat ovat selvästi arjalaisia



Erotukseksi porvarillisesta itsekkyydestä ja omanvoitonpyynnistä

on arjalaisuus; erotukseksi alempien luokkien vaistokapinasta

ja populistisesta älämölöstä on arjalaisuus; erotukseksi puoluekirjoista

ja sinisistä kirjoista



Kaikki maailman arjalaiset:

Puhtain ihanteellisuus verhoutuu tietämättään, vaistomaisesti syvimpään tietoon


Minun taisteluni on vasta aluillaan

Kivinen muusa

kuka mulle mitään mahtaa?     kuka mitään ymmärtää?   voimmeko jo kuolla?

jutella?   voisko joku nuolla tän aivan märäks?  joku kynnenjälki?

Sosiaalinen konstruktio

Itsestäänselvyydet joita emme huomaa tuottavat meille suurimman epäselvyyden.


Emme tajua omaa haluamme ja vaikka tajuaisimmekin ei se ratkaisisi mitään.

Sade johon synnyimme

sade kyyhöttää luolassa jossa synnyin aina

sade kyyhöttää luolassa johon synnyin kerta toisensa perään

kun on tullut näin pitkälle

ei voi kuin toistaa maagisia sanoja

emme lähde tavoittelemaan kapean sektorin taide-elämystä

emme etsi muutamaa hyvää

puhumme massoille koko markkinointikoneiston voimalla

ja lyömme lävitse

sade kyyhöttää luolassa jossa synnyin

sade kyyhöttää luolassa johon synnymme aina uudestaan

Havainto

Tiedän, hänen äänensä on hätävale sanoipa hän mitä hyvänsä.

Lost in translation

To understand me
is a head of a horse
in your bed;

a coax / a hoax,
a cable walking dead.

Terveiset ihmisille

Pysähdy, matkaaja, lue nämä sanat.

Velvollisuutesi on olla kuluttaja,
veronmaksaja, julkisuusolento. Sinua ei valmistettu
loistoon, fotosynteesiin.

Predator vs. ameba (laulelmaversio)

Säkeistö 1 (tangotyylillä):

Tosi kova
kaksipäinen
kaksimielinen
kaksinaamainen
kaksinapainen
kaksihaarainen
kaksipiippuinen
kaksiteräinen
kaksisuuntainen
kaksineuvoinen
jäbä

matkalla
Trinidad ja Tobacoon

Kertsi:

Tuutteko mukaan,
tuutteko mukaan,
kutsumusta tunteeko kukaan?

Säkeistö 2 (rap-tyylillä):

Tosi nolo
yksiavioinen
yksineuvoinen
yksiniteinen
yksipuolinen
yksisuuntainen
yksitumainen
yksisilmäinen
yksinäinen
yksittäinen
jäbä

matkalla
Nollapisteeseen

Kertsi:

Tuutteko mukaan,
tuutteko mukaan,
kutsumusta tunteeko kukaan?

Bridge:

Me kaikki ollaan matkalla jonnekin,
niin kovat, nolot, aarnot, jonnetkin...

Kertsi:

Tuutteko mukaan,
tuutteko mukaan,
kutsumusta tunteeko kukaan?

Tulevaisuusraportin ikävä

Kenties voisimme olla vielä hieman ahneempia ja typerämpiä?

Kenties raha ja tekniikka sitten avustaisivat meitä?

Minun on niin ikävä suomalaisen apartheidin tulevaisuusraporttia.

Näin se menee, typerys

Kaduilla missä aika jäätää, missä jokainen perse on kaunis ja kiinteä minä muistan: olin tuolla, nyt olen täällä, jokaisen sateen kärjellä; kulmauksessa raato, kaksi varista ja naakka louhivat --- jatkakaa, menen edeltä, ehkä joku teistä ui ohitseni, jättää kimalluksen rotkon.

Aamunavaus

älä ammu viestintuojaa
ammu seljankaa

Hasla ei friistailaa

Sieluni kolttoja, kovia polttoja, edessä oja, hasla niinku mä, jammasin tätä ja kiipesin yli jäätyneen kuran, matkalla abc:n nostolle kiinni suu, sinetti huulil, fiini minni, niin mä tätä puran, en oo maalari, vaan paskahaalari, vitun pinni, mätä, no mitä jäbä, sain valmiiks pari lainii, unohin ne, rupesin painii, sisäinen mikki, ei paineit, sisäinen nilkki, saman tien puhelimee niinku tuulessa aineit, me ollaan huipulla, ja tuuli, pelkkä huuli, ei oo tuulelle tilaa, sisäinen mäkki, wau mikä diili, ei apetta / hapetta / aina vaan tilaa, katujen lapetta ja pläkki sisäinen häkki, palaa hiili, ei mitään mitä pilaa, vetää sisään ja ulos niinku havuja, piikit keuhkossa, siin on tulos, ei avuja täs pehkossa, hasla niinku mä, oli rukous kuurasta ruohoo, nyt ohjaa, suu koskettaa pohjaa, olen potkuri, ole tän paatin potpuri, olin ite kuraa ja ruhoo, joskus pientä parista lantista, joskus ei sitäkään ees timantista, jos juon kahvii, koverrun sisältä, jos saan pahviin, ei tuu latia, pitäis kai kysyy isältä, kasvattaa patia, purkaa suuta, jos ei muuta, ei ehdi muuttua, jos ei muuta, sä ehdit suuttua, beibi hei, ei mitään ahdasta, ei määräaikasuutta, muttei myöskään mitään täysin uutta, hei älä bamlaa, mä samlaan tän vaiheiks ja laineiks, ja vaik on niin kornii, et tuu pettyyn, ei oo ruohoo, mut sä tuut vettyyn, on niin hornii, ku märän unen ornitologi, kun märän suven urinologi, ku unikorni, mun naama on ku valas, emuvainaa fileinä Sastamalas, tuu nuohoo, sun pitää snaijaa, hasla niinku mä ei friistailaa. . .

Pieni runo parisäkein

sanoista jotka joku antaa
kymmenen pientä pedonjalkaa

ohikulkijan haavoista
toivon kauhu

siltä joka horjahtaa
loiston vihreä

abort abort abort

me jotka rukoilemme
emme toivu koskaan

hei anna kun mä vien tän
loppuun nyt

kaikki lehteilee kuin
haavaus ja kulta

Case

Taivaan käsi / junan yllä
juoksee Kiinanmuureja

hetken yö / kirkas kuin siittiö
mäntänsä ajama / heroiini

ja pyyntö / yhä epätietoisempi
kuin jotakin / heitettäisiin  olemasta

haihtua itsestään / liihottaa /
hämärään

Motto

Valkea: jänis
juoksemassa läpi
hiiltyneen metsän.

Puolivalveinen omakuva

Näin että silmäni välähtelivät vielä jonkin kaukaisen syvyyden tahtiin tai siitä jo eroten, mutta luomet pysyivät kiinni; enimmän huomion kiinnitti käsi, jonka kynnet oli leikattu lyhyiksi, kuiva ja kylmyydestä lohkeillut kämmenselkä kuin liskon iho pidätteli hädin tuskin aloillaan luiden painavaa kohoamista -- kyykylleen luhistunut teltta vatsan ja peitteen poimussa ympärillään lähestyvän heräämisen kuohu.

(Tällaisen tekstin jatko voi olla koominen tai jotakin muuta, mutta ehkä luontevin suunta on koominen...)