maanantai 18. marraskuuta 2013

Eräs elämä



Istun keittiön pöydän ääressä klo 23.17
ja kuvittelen tekeväni töitä.


Äkkiä: Hän on psyykkisesti
aivan yhtä sairas kuin isoisoisänsä.

Ei enää ikinä
tyhjän taulun korttia.



Odotan yötä ja piirtelen kirjaimia
toisten kirjoituksiin.


2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Loistava teksti, myös koskettava!

Onneksi menin nukkumaan jo yhdeltätoista, vältin taas öisen itsetutkiskelun.
Aamulla kysyin Lauralta: "Nukuinko minä hyvin?"
Laura: "Tasaiselta vaikutti."

Nyt istun työpöydän ääressä ja kuvittelen kirjoittavani tätä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Hienoa! Uni tekee terää, pitäisi nukkua enemmän niin ehtisi murehtia vähemmän!