torstai 21. marraskuuta 2013
Keskustelunavaus kirjallisuuden arvoista sisältömarkkinoinnin osalta
Nyt haluaisin julkista keskustelua kuumasta perunasta eli sisältömarkkinoinnin kaksipiippuisesta haulikosta / päältäladattavasta työaseesta. Onko se menestymisen mahdollistaja vai tuhoaja, jakaako vai viekö se asiakkaasta välittämistä?
Olen yrittänyt harrastaa sisältömarkkinointia vuodesta 2007, mutta tulokset tulevat hitaasti näkyviin. Ei ole auttanut vaikka olen lisännyt blogialustaan plussagadgetteja ja päivittänyt valokuvaa.
Pyydänkin nyt asiantuntijalausuntoja: onko tarinankerronnan taito myös kirjallisuuden arvomarkkinoinnin ytimessä (ainakin se on johtajuuden ytimessä, mikäli eksperttejä on uskominen), ja riittääkö runoudessa alkuunkaan paukkuja tällaiseen eli jos ei, pistänkö pillit pussiin ja keskityn jatkossakin pelkkään sisällöntuottamiseen (vanhanaikainen termi, mutta minä tulen niiltä ajoilta, jolloin kirjallisuuden olemus oli vielä sisällöntuottaminen)?
Nyt mukaan kaikki digitalisteista tavallisiin ja satunnaisiin kirjanlukijoihin ja pöytälaatikkolyyrikoihin. Levitetään sanaa, tehdään tämä yhdessä!
MOTTO: VALLANKUMOUS EI SYNNY SATTUMALTA, SE ON TEHTÄVÄ!
PS. Siis mun akuutein dilemma on se, että mä ajattelin ensin, etten mä luultavasti pysty kirjoittaan tämän parempia runoja, mutta sitten mä rupesin kelaamaan, että ehkä mun dilemma onkin se, etten mä osaa sisältömarkkinoida mun jo aivan riittävän laadukkaita runoja tarpeeksi hyvin (lukijat ei kuitenkaan huomaa mitään eroa, vaikka runot olisi hitusen parempia tai huonompia, joten ongelma kohdentuu juuri tähän mainos- / sisältömarkkinointi- / brändäyspuoleen, missä oikeasti tehdään tulevaisuuden vallankumoukset ja tulokset).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
lopun aikoina antikristus saa jokaisen laittamaan käteensä tai otsaansa merkin, jota ilman ei voi ostaa tai myydä. että siinä sulle vitsiä sisältömarkkinoinnista ja runoudesta. siihen suuntaan pitäisi alkaa markkinoinnin mielikuvia muokata: kätevä merkki, ihminen kytketty elimellisesti pahan eli markkinoiden valtaan.
Jos tuo on merkkinä lopunajoista, niin taidetaan jo olla siellä. Sirua ja ihmisten totaalista hakkerointia / koneeseen kytkemistä odotellessa...
Käsiini osui sattumalta Pasi Kostiaisen ja Jukka Takalon teos "Sinä olet tähti: matkaopas poptähteyteen" vuodelta 2003. Kirjasta löytyy paljonkin ajattelemisen arvoisia sisältömarkkinoinnillisia viisauksia, joita uskoakseni voi muutettavat muuttaen soveltaa myös proosan ja runouden valtapiireissä. Tässä yksi pointti liittyen pohtimaasi tarinallisuuteen, joka kirjoittajien popmusiikki-näkökulmasta elää äänilevyn/kirjan kansien tuolla puolen:
"Muihin kuin musiikkimedioihin ei riitä uutiseksi se, että on tehnyt levyn. Tähden isoa tarinaa pitää päivittää jatkuvasti. Pitää olla uusi kumppani, ero vanhasta, burnout, remontti tai muuten vain haasteita edessä, että tilaa palstoilla, radioaalloilla tai eetterissä irtoaa. Tähden ja levy-yhtiön kannalta muutakin kuin musiikkia käsittelevät jutut ovat useimmiten tärkeitä. Ne ovat ilmaista mainosta ja esittelevät tähden muillekin ihmisille kuin aktiivisimmille musiikin kuluttajille."
PS: Se mitä uusimmassa merkinnässäsi totesit "oudosta huimauksesta": hyvin sanottu, tuttu tunne!
Uumoilinkin, Jaakko, että omalta vaatimattomalta osaltaan tuotepakettiini kuuluva sisältömarkkinointi sisältäisi juuri mainitsemiasi arvoa lisääviä ja nostattavia painotuksia. Tähän saakka olen pitänyt yksityisen arkisen sisältömarkkinoinnin omassa arvossaan ja omana ilonani, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että pian alkaa olla aika täyttää media paljastuksilla viikkorutiineistani (siivoaminen, ruoanlaitto, jatkuva logistinen toiminta harrasteroudaamisen ja kaupassakäynnin jne. variaatioineen, esseiden lukeminen ja niiden kirjoittaminen), ihmissuhderintamalla (kuinka hankkia rahaa perheen kulutuksellisiin tarpeisiin, kuinka saada rauha huusholliin edes 10 minuutiksi, kuinka viedä nuorimmainen päivähoitoon jne.) - tätä hohdokkaiden rutiinien rajaamaa sisältöä varmasti jo janotaan. Odotan vain, että saan kerättyä rohkeutta "heittäytyä", antaa tämän kaiken "itsestäni" "muille".
"Outo huimaus" on hauska tunne!
Lähetä kommentti