Näin että silmäni välähtelivät vielä jonkin kaukaisen syvyyden tahtiin tai siitä jo eroten, mutta luomet pysyivät kiinni; enimmän huomion kiinnitti käsi, jonka kynnet oli leikattu lyhyiksi, kuiva ja kylmyydestä lohkeillut kämmenselkä kuin liskon iho pidätteli hädin tuskin aloillaan luiden painavaa kohoamista -- kyykylleen luhistunut teltta vatsan ja peitteen poimussa ympärillään lähestyvän heräämisen kuohu.
(Tällaisen tekstin jatko voi olla koominen tai jotakin muuta, mutta ehkä luontevin suunta on koominen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti