Polku

Kuolleessa metsässä, meissä, kuusimetsässä, kuivuneessa lehtikansimetsässä, ei unen tai tulen heijastuksessa, ei pystyasennossa: maahan poljettu polku mustia sieniä, lehdet ovat painavat, oksat painavat, yksikään heijastus ei toista siemeniä. Ruotien kangasmaa. Täältä unet tulevat, jos Jumala ei lähetä niitä. . .

Totuuden maa (viehättävä nimi)

I

Totuuden maa (viehättävä nimi) jota ympäröi laaja ja myrskyisä karkkimeri

tämä valtakunta on haluttava kolmesta syystä

koska elämä tässä valtakunnassa ei ole kuolemaa

koska kaikki on vastoin ihmisen pelastusta

koska maa hajoaa tuuliin eikä kaste pidä sitä muodossaan


sillä herruus ei enää välitä maailman suhdetta tyhjyyteen

kaikki on perustettu suoraan tyhjyydelle



II

Toisinaan sana on kuollut

kun on jotakin mitä pitäisi tehdä

ja puuttuu tahto sen tekemiseen =

on pelkkä kuva tahdosta =

puuttuu itse tahdon ajatus  {kuin menisi elokuviin



III

Tarvittaisiin jokin niin yksinkertainen analytiikka

että se olisi pelkkää havaitsemista

Aamumuistio

Väsymystä. Päämäärätöntä lukemista. Mandariineja. Selkäkipua liiasta istumisesta. Ulkona vedet silmissä. Lyhyttä pinnaa. Vielä kolme esseetä. Päivän parhaita hetkiä yksinäisyydessä. Päänsärkyä. Huoli eräästäkin tekemättömästä työstä. Ihmetystä muutamasta oivallisesta lauseesta, jotka Tommy Hellsten melkein kirjoitti (tuleeko minusta yhtä viisas kun olen vanha ja murtunut?). Uusin Aku Ankka. Meidän Mökki. National Geographic Suomi. Hyvä juttu sokerista. Kirjailija-lehden residenssiraportti, jossa tyypillistä luontonimittelyä. Kauhistuttava kuva runoilijoista. Kierros blogeissa. Jopa anonyymit kaikonneet. Narkolepsian oireita. Muisto kahdesta unesta. Joku käsi ja jatkuva pakenemisen tarve.

Elävistä ja kuolleista

Rikkaudet rajaavat maailmankuvaani. Siksi zombit eivät ole olennaisia: jokainen kuolee, nahkaansa rappeutuvana raatona tai päähän pistettynä, mutta jos syyttää peloistaan aivorungon uudelleen käynnistävää virusta tai verellä herkuttelevaa ruumista, on aivan sama kuin syyttäisi susia omasta elämättömästä elämästään. Entä jos syytän rikkauksia nuhjuisesta avaruudesta?

Portaat

Joulukuun aamu. Kävelen ja ajattelen tätä talvea, jäistä, renkaiden painamaa tietä, tätä talvea enkä muista milloin viimeksi olisin miettinyt sitä mikä tulee, kaikki on niin hetkessä  kiinni, ja minä elän suoritusportaassa, paikassa jossa portaita riittää.

Musta talvi tammikuuhun saakka, lumetonta, tuuli antaa kyynelet silmiin, vaikka en tunne mitään.

Elämä käy mielenkiintoiseksi kun ei ole juuri rahaa, mutta on paljon vastattavaa. Se käy mielenkiintoiseksi kun ei ole paljon ajatuksia, mutta ajateltavaa riittää. Saa nähdä, luulen että yli mennään.

Kirkkaassa ojassa on roskia, ruohot vihertävät pihoilla. Jos maailmaa jaksaa katsoa, tajuaa ettei se katoa, vaan kääntyy joka hetki nurin kuin taskun pohja.

On helppo kuvitella näille kaduille zombeja; nuhjuinen kauneus kuin hiiltynyt, repeillyt van Gogh tai Perhosveitsi-Heikin ja Lika-Akin aakkoset.

Et ole yksin

Et ole yksin, yksin sinua ei ole.

Miltä kuolema tuntuu,
kysyy Joan Grant ystäviltään.

Sitä samaa kysyt itseltäsi.





Parapsykologia, parapähkinät,
aivan varmasti paratabs,
tiedon karttuessa
ne kaikki sopivat
normaalipsykologian raameihin.




Vähitellen potilas
muistaa kaiken.

Ihonsyöjiä, kulkijoita.
Hän on nähnyt ne jopa TVssä.

Ab ovo

Samat vanhat ovet,
ovelat ab ovot:

hänen alkemistinen palovammansa,
hänen kyynärtaiveumpeumansa.

- Mitä mä oon puuttuun sun syömisiis. . .
   munaa, vittu, kanan menkat. . .

Hän ja hän, Ikaros, lie mihin män. . .
Mähnäät ja mänet, mihnä viet hänet. . .

Tuuliaamuna

Polku, jään glaseeraamia olkia,
kuuset, kuin joku heiluttaisi suuria saksia

Paikannus

Hänen Angolansa sijaitsee Afrikan kuonolla, noin kaksisataa kilometriä mantereelta lounaaseen, valtava punainen poiju keskellä Atlantia; ihmiset kuohuvat kaduille yllään väri joulupukin iholta. Kraaterisaari.

Määritelmä, ohimennen

Raja jonka hän määrittelee itsellään: voin pumpata vereni kulhoon, ei tuntoa, vain halu hakkaa päätänsä seinään.

Vähän parempi

Yöllä kun katselen kuolleiden hengitystä, kuivien raajojen raahautumista läpi loputtomuuden päivän, tulee merimiehen näköinen ja kysyy: Oletko onnellinen? Koputuksia kantautuu selleistä, mutta minä kuulen vain huokauksen järjestää sokeria, designia, vähän parempi sunnuntaipäivä keskiviikon kunniaksi.

Käärö

Kivet kuin roudan yhä tihenevät virrat,
valaanliharöykkiöt meren kääriytyessä kokoon.

Päin vastoin

Silloin hän kirjoitti: "Että hän ajattelee tätiään kuin ketä hyvänsä juuri tänä nimenomaisena haukena, joka odottaa saalistaan."

Aavistus kuolemasta

Nämä platoniset varjomaailmat eivät ole tarkalleen ottaen portteja vaan elämästä köyhtyneitä rihmastoja, joita pitelevät aloillaan kallioihin hakatut homeiset mustat kädet.

Suolajärvi

Toistan asiat, jotka olen unohtanut: keidas keitaan sisällä, suolajärvi meren pohjassa.

Kolme riviä + kaksi

huominen kutsuu
kuin meri hukkujaa, tahdotko
että laulan

matalasta vedestä,
hyökyaallosta?

C(atch) & R(elease)

kiveksetön aamu, kiveksetön ilta, yön välihalal

Veroaamun huomenlahjat

Keskelle veroaamun kirpeyttä ihmeelliset huomenlahjat:
argaaniöljy, eväsrasia, taskullinen hikinauha
ja Kardashianin sisarusten överiksi menneet joulukuvat.

Camus'ta lukiessa

Kurkkuun saakka ladattu aarniometsien hil...

Kas  aikamme ihminen   Seuran viljelyä   Hän todellakin elää

(Victoria Milan   surffailua)   Ihana pelon ilmapiiri

Tahdotko elää tätä puhdasta elämää niin kuin kaikki muutkin?

geneverin sokerinen lämpö

seikkailijat ja huoripukit eivät pääse tämän pidemmälle

(loppu, vaivautuneisuutta, loppu, mutta tämä todellakin jatkuu. . . )

Kesken ojennetun salaatin

-- Otahan salaattia, siinä on...
-- Hauskaa muttei koskaan enää niin hauskaa...
-- Ah, miten niin?
-- Niin kuin ennen.
-- Siis?
-- Ei enää koskaan niin hauskaa...

Plaseeraus

Laskut tulevat ajallaan, niin kuin aamut ja kuolema.
Jatkamme jalan, kärpäset öiden sydäminä, säntillisesti.

Suositus

Aiotko kirjoittaa proosaa, jolla on merkitystä? Lukaise muutamaan otteeseen Gabriel García Márquezin Mamá Granden hautajaiset. Ota siitä vaikka novelli "Tässä kylässä ei ole varkaita", mieti tekstin suhteita ja kierrä ytimiä uudella aineksella, lähde vaikka tästä ja yritä pysyä täsmällisesti kielessä.

Uneksi, kätketty

Poliisi on virittänyt esteet hotellin ympärille, joten ehdotan että lennämme. Te menette kahdestaan, nousette hitaammin, mutta minä olen muutamalla huitaisulla kentän yllä ja suuntaan eteenpäin.

Talo on täynnä naisia. Hän joka on pukeutunut nukeksi (baby doll) esittelee moukaria. Kaikki kokoontuvat naisen ympärille, kun hän astuu portaille päivänpaisteeseen. Lekasta puuttuu palanen, tai oikeastaan se on pelkkä varsi, mutta nainen sanoo, että se toimii oikein hyvin, hän ei voisi käsitellä yhtään raskaampaa esinettä.

Kierrän talon taakse ja alan kiivetä tikkaita pitäen toista kättä tarkasti etupuolella, jotta pysyn tasapainossa. Pujahdan sisään avoimesta ikkunasta. Syvä, miellyttävän lämmin huone, jonka seinät sykkivät kaukana toisistaan. Pitkä nainen on selin pöydän ääressä. Kun hän kääntyy, hän on ainakin kaksimetrinen ja sanoo, että on juuri synnyttänyt.

Rajalla

Totuus joka sanoo välttämättömyys ja totuus joka sanoo välinpitämättömyys,
minä antaudun ja kunnioitan missä kaatuvat alas ja täyttävät huoneen;

mustaa mustempi terä, jatkuva perääntyminen, jossa kirjoitus tulee
                                                                                     eikä mikään pidätä:

mitä tahansa kun en valitse tätä, tunne itseäni tässä.