Yksi kiitos kuuluu vielä teoksen rakenteelle: loppusovitus on vertaansa vailla, lukijan ei tarvitse hävetä sitä, miten kirjoittaja solmii teoksen elementit (henkilöt, juoni jne.) yhteen. Etenkin loppuluku ja porrastus sitä kohden on juuri niin pudottava kuin olla kuuluu.
2 kommenttia:
Hätkähdyttäviä huomioita, Vesa! Menen hämilleni lukiessani tällaista palautetta, sitä paitsi sinun ateljeekritiikistäsi oli valtava apu varsinkin kielellisissä hienosäädöissä. Senkin uhalla, että joudumme Sipe ja Sape -vaalivideosta tuttuun keskinäisn kehumisen kierteeseen, sanon: kiitos!
Näkökulmatekniikan suoranainen dekonstruointi ei tosiaan välttämättä ollut tavoitelistallani, ellei sellaisena haluta ymmärtää tietynlaista paluuta romaanimuodon "purismiin". Yhtenä tärkeänä päämääränäni oli käyttää näkökulmatekniikkaa mahdollisimman romaanimaisesti eli siten, ettei kertomusta voisi ilman tiettyjä sisäisen logiikan ja representaation ongelmia sovittaa muihin tarinallisiin taiteenlajeihin - elokuvaksi, näytelmäksi tms.
No jaa, Jaakkoseni, kiitosten kierre on aina miellyttävä. Nyt sitten jäämme vain odottamaan VMT:n adaptaatiota elokuvaksi, näytelmäksi ja sarjakuvaksi! Varsinaista haasteiden kumoamisen juhlaa. Kuka ohjaajista ottaa haasteen ensin vastaan, mikä on Valittujen Palojen reaktio?
Lähetä kommentti