Lukupäiväkirja

komedian neljäs tapaus: henkilöhahmoja ei naurata eivätkä lukijatkaan jaksa kauhistella

Vaihtoehtoja on aina kaksi

Aivojen tuhoamisen rituaalinen ele

Aivojen tuhoamisen pakollinen ele

Kysynpä vaan

Milloin he keksivät, ettei ruoka lopu koskaan,

että he voivat saada proteiininsa tappamiensa ihmisten

ruumiissa kihisevistä madoista?

Fragmentti

Vain Mekong, orjavirta

loputtomat haarat

Pyyhkäisy tästä hetkestä

pelkoani välittävät sähköimpulssit

jotka paiskautuvat päin mantelitumakkeen litistynyttä tikasta

pelkoani lieventävät sivallukset

otsalohkon törmällä

saveksi vaihtuva hiekka kalkkikivi muistoani rakentava hermomerihevonen

tietoisuuden ristiaallot eikä mikään kulje läpi

vahingoittamatta




huomenna sinua ei ole

huomenna et ole kukaan

kukaan ei paina enteriä

ja taio lisää olemassaoloa

Entä jos maailma

Entä jos maailma

on jonkin pahan zombin

jäykistynyt niska,

hilaverkon

romahtanut valkea

Kukin vuorollaan

Vain kuolevat puhuvat, vain heillä on puheensa avoimena

ja meissä, ja me jotka uskoimme elävämme, elääksemme

työnsimme ulos harkiten jonkin nokareen.

Onkohan siinä paskankaan piirua, paskankaan vertaa siitä

verestä jolla vuorollamme marssimme kuolemaan?

Jokin kenttäilmaus, jokin varmistus, ketä varten?

Pastissi

I

Istun menneisyyden penkillä

ja kirjoitan menneisyys (se ei ollut minun rytmini)

silti tämäkin kevät putoaa,

tästä sanotaan keltaisin lehdin kadotus

II

Sinä jonninjoutava, joka yhä seisot:

maaliskuu on kiero, siinähän soitat,


olet yhtä kuuro kuin hihasi

Päivän mietelause

Mä en oo sun nöpönenä, mä oon Nicki Minaj.

Enkä mä kato mitään telkkarii, koska mä oon Nicki Minaj.

Mä en syö mitään makaroonilaatikkoo, koska mä oon Nicki Minaj.

Voisitsä liimata näit punasii sulkii mun paitaan, koska mä oon Nicki Minaj.

Mulla on tänään vapaapäivä, enkä mä pistä niitä ruskeita rukkasia, mä oon Nicki Minaj.*


*Tyttäreni Helmi, 4 vuotta, lauleskelee "Pound The Alarmia" ja kappaletta nimeltä "Ba Ba Bung", joka tunnetaan paremmin nimellä "Va Va Voom".

Toiveikkaampi elämä

Ensimmäinen paikka, jonka muistan.

Tuo varjoelämä on oman elämäni toiveikkaampi muoto.

Näin nostan maston. Maasto on aina toinen.

En tiedä, miten pääsen pidemmälle, takaisin.

Tuo varjoelämä on oman elämäni toiveikkaampi näin.

Varjo on lopullisesti täällä, kiinni elämässä.

Runous samalla hetkellä

Jollakin hetkellä pettymys on kaikki,

ei neulaa johon sitoa lanka, ei lankaa

joka ei olisi osa takkia, ja kaikesta

näkee, että saumat pakenevat, kulaus purkautuu.

Runouden käyttövoima

Jollakin hetkellä se sanoo:


Koko elämän käyttövoima on sormien välissä, rivien välissä,

kaikessa missä etäisyys on elävää, missä emme käsitä,

missä jokin kuitenkin on kosketettavissa.

Pienistöstä luettua*

Onko runous keskittymishäiriö?

Runous on sitä, että joku
aivan avoimesti sanoo,
ettei me pärjätä näin.

(Yhteiskunnallisesti häiriö on kaikkialla muualla kuin runoudessa,
nimittäin siinä mihin nyt jatkuvasti keskitytään.)

*

Katsottakoon näkymättömän idea
sormien lävitse.

Reseptorien resetoimaton deitti.


*



*Timo Salon Pienistö-blogista väärinluettuja säkeitä

Strategia määrää merkityksen

tuloskulttuuri = tulostuskulttuuri = ulostuskulttuuri =

luottamuskulttuuri = luovuuskulttuuri = luovutuskulttuuri =

arviointikulttuuri = ansaintakulttuuri = annihilointikulttuuri =

anniskelukulttuuri = nillityskulttuuri = nollakulttuuri

Kaksi tapaa nähdä

Sumun kirjavoima, joskus surun.

Kirjallinen tosio

Kuolleet kirjoittavat parhaiten.

Tulevaisuuden ihmisiä

Terveyskeskuksissa näkee tulevaisuuden ihmisiä: kasvot kuoriutuvat

Formaatti

Idiootit katsovat

kun huippukokki

oksentaa lohifileelle.

Gelatiinisydän

Uutisten jälkeen hyökkäykset hänen aivoissaan

harmaan veran gelatiinisydän

Junan ikkunassa

jokin kaivertuu ikkunaan
                           kuin tähtien tyhjyys

                                               
                            ihmisen hahmossa

       syklisiä kramppeja

   

jokin    nenäkäs     viiksekäs       nisäkäs

Sienten alkuperästä

Kukaan ei nähtävästi tiedä, koska ne ilmestyivät?

Tarjous (raskaan vientiteollisuuden korvaamiseksi)

Kipeä mutta välttämätön, pistämätön

zombi postikuluitta vielä viikon loppuun.*








*
Fantastinen luottamus,                           kiristetääs vyötä,
ennakkoluuloton vastuu                         eipäs hypitä seinille. . .

Tekniikan maailmat

Onpa hieno tämä Eino Santasen Tekniikan maailmat; aloitin illalla ja luin nyt aamulla loppuun. Erityisesti pidän siitä, että Santanen tekee juuri sitä, mistä uuden runouden kohdalla on paljon puhuttu: uutta poetiikkaa ja kieltä. Tämä rahaksi kutsuttujen painotuotteiden ja esitystilanteiden mukana kehkeytynyt kieli on todella luontevaa, tässä on hyvin vähän mitään teennäistä: konseptualismin ja ideat ylittävä freesi ja riittävän karsittu merkkisysteemi, jotta sen tunnistaa omaksi itsekseen, systeemi jonka kytkennät maailmaan ja runouden historiaan tuntuvat nekin harkituilta. Pidän tällaisista totaaliteoksista ja nostan hattua, vaikkeivat kaikki osat teoksessa minuun aivan suoraan pudonneetkaan (esim. tuo loppuessee, no jaa, tavallaan ja tavallaan, ymmärrän kyllä miksi se on mukana, mutta olisi voinut jäädä poiskin). Markukselle pojot siitä, mitä hän on tehnyt teoksen esineellistymisessä. Teos, kustantamo siis, on satsannut materiaaleihin (mm. häröt esilehdet). Monta tähteä...

Armotuomioistuin

Olemisen rasterissa välähtelevä vähämielisyys.

Valtava kallionjärkäle, juuret Korintissa. Mitä näet toisella puolen,

tällä puolen? Puuhaaraisen salaman Krubera-Voronja -luola?

Tahdotko tätä heraldiikkaa?

Jos minä olen jänis, oletko sinä kilpi?

Hetki

Valojen neulat

norsunluunvalkeassa pimeydessä


syvyyden yllä

moottoreiden pilvi


ranta jolle emme halunneet

ja ranta joka oli liian kaukana ajautua

Tunnustelu

Taiteessa minua ei kiinnosta niinkään se, mihin ihmiset uskovat tai mikä heidän maailmankatsomuksensa on. Minua kiinnostaa se mitä he taiteessaan tekevät ja miten.

Onko tämä epäluottamuslause? Ei. Tämä on luottamusta: ei enää yhtäkään elokuvallista tunnustusta tyhjässä kirkossa, ei torille rikkoutuneita lyhtyjä ja huutoa. Vain hautajaiset ja kouristelevien kasvojen lumous.

Lahjoita hyvä kuolema

"Lahjoita hyvä kuolema."

Minulla ei ole sinulle mitään annettavaa kuolemassa.

Edes jumalat eivät yritä kuoleman lahjaa.

"Hyvä", "lahjoita",

miten pitkälle puhe taloudesta aiotaan viedä?

Tunnustus

ei mitään aitoutta näennäisen sijaan

jota voisin sinulle kaupata