Vain kuolevat puhuvat, vain heillä on puheensa avoimena
ja meissä, ja me jotka uskoimme elävämme, elääksemme
työnsimme ulos harkiten jonkin nokareen.
Onkohan siinä paskankaan piirua, paskankaan vertaa siitä
verestä jolla vuorollamme marssimme kuolemaan?
Jokin kenttäilmaus, jokin varmistus, ketä varten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti