Kukin vuorollaan

Vain kuolevat puhuvat, vain heillä on puheensa avoimena

ja meissä, ja me jotka uskoimme elävämme, elääksemme

työnsimme ulos harkiten jonkin nokareen.

Onkohan siinä paskankaan piirua, paskankaan vertaa siitä

verestä jolla vuorollamme marssimme kuolemaan?

Jokin kenttäilmaus, jokin varmistus, ketä varten?