Tekniikan maailmat

Onpa hieno tämä Eino Santasen Tekniikan maailmat; aloitin illalla ja luin nyt aamulla loppuun. Erityisesti pidän siitä, että Santanen tekee juuri sitä, mistä uuden runouden kohdalla on paljon puhuttu: uutta poetiikkaa ja kieltä. Tämä rahaksi kutsuttujen painotuotteiden ja esitystilanteiden mukana kehkeytynyt kieli on todella luontevaa, tässä on hyvin vähän mitään teennäistä: konseptualismin ja ideat ylittävä freesi ja riittävän karsittu merkkisysteemi, jotta sen tunnistaa omaksi itsekseen, systeemi jonka kytkennät maailmaan ja runouden historiaan tuntuvat nekin harkituilta. Pidän tällaisista totaaliteoksista ja nostan hattua, vaikkeivat kaikki osat teoksessa minuun aivan suoraan pudonneetkaan (esim. tuo loppuessee, no jaa, tavallaan ja tavallaan, ymmärrän kyllä miksi se on mukana, mutta olisi voinut jäädä poiskin). Markukselle pojot siitä, mitä hän on tehnyt teoksen esineellistymisessä. Teos, kustantamo siis, on satsannut materiaaleihin (mm. häröt esilehdet). Monta tähteä...