lauantai 1. maaliskuuta 2014
En määrittele mutta sanon
Kaikki mitä minulla juuri nyt on sanottavana sisäisen ja ulkoisen suhteesta:
aivan yhtä lailla kuin tiedostamaton ei ole peräisin meistä itsestämme
vaan meitä edeltävän ja muovaavan todellisuuden kohtaamisesta,
ei inspiraatiokaan ole peräisin syvästä sisäisyydestämme,
vaan havaittavaksi tulemisesta, jonka maailma meille äkisti tarjoaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tahdon vain sanoa, että tuo lyyrinen pätkä tekstiä on oivallus, jonka allekirjoitan.
Onko se runo, ajatus, mietelmä
- en osaa enkä halua sitä määritellä -
mutta se on totta, ja hyvin ilmaistu!
Kiitos, Liisu! Ajattelen itse lähinnä aforismina tai sen tapaisena.
Tunnistan tuossa ajatuksenjuoksussasi muinaisen mietelmäni:
"Kaikkialla näkyy ontologisen eläimen kognitiivista kuolaa."
Hienosti sanottu, Juha! Tuo kävisi esimerkiksi tyylikkäästä retorisesta kiasmista.
Kiitos.
Lähetä kommentti