Koko talven elin itsepetoksessa ja näyttää siltä, että sama meno jatkuu.
Ei tässä ole puuttunut mitään, välillä oli nälkäkin.
Nyt vielä hetken odottelua, sitten tuhlausta.
Tai jos ei sitä niin joku katastrofi.
Kaapit tyhjenevät. Mennään sillä mikä on annettu,
joskus ilmaa on enemmän kuin askelia, sekin kortti on katsottava.
2 kommenttia:
Teksti tuossa on varmaan metaforallinen tms. mutta hassu sattuma että osuu 1:1 omaan tilanteeseen hyvin konkreettisesti. Siksi tullut lähelle. Itsepetos. Ainakin taloudellinen, elämänsuunnitelmallinen ja ehkä jopa narsistis-filosofinen itsepetos on koettu ja kaapit alkavat olla tyhjiä sekä konkretian että abstraktion tasolla.
Kirjallisuus kuitenkin lohduttaa. Viime aikoina Sebald. Myös tämän sivuston luokittelemattomat tekstit. Ihan kuin Ciorania toisaalta...mutta samalla luettavissa jotakin....valoisampaa....?
jope
Varmasti tällaisen tekstin saa osumaan hetkittäin 1:1:een omaan elämään; tuossa oli monta sellaista hetkeä korrelaatteina, johon lukija voi heijastaa itseään. Toden totta talvi oli monin tavoin synkkä, pitkät matkat pelkkää raahautumista, mutta niin vaan taas tulee kesä ja kaikki alkaa pikku hiljaa purkautua, konkreettisesti ja kuvissakin.
Tuo EMC-vertauksesi oli jo hehkutusta (laadun osalta) mutta ehkä juuri tuo synkkyys / erona valoisammat jutut osuu jotenkin.
Minä ainakin painelen metsään heti kun pääsen ja veden äärelle ja pysyn siellä (eihän siellä voi kovin pahasti synkistyä, kun ruumis saa kyllikseen kaikkea tekemistä ja olemista)
Lähetä kommentti