Merkintä itse tuotetun limbon reunamalta

Kaksi viileämpää päivää ja on ollut hyvä nukkua, pakenemisunet ovat tulleet välittömästi mukaan. Jopa painajaisten ilmestyminen tuntuu helpotukselta: minä nukun taas ja pystyn näkemään unia, vaikka en niitä juuri valveilla muista. Kolmas kuppi kahvia alkaa kerätä päivää repaleista, jotka yhä osoittautuvat työksi.

Toukokuu on melkein tässä, ja nyt kun talven mittainen loppu häämöttää, huomaan, että kaiken puurtamisen myötä olen kadottanut haluni arvioida aikaa ja elämää ja varsinkin kirjoitusta. Ei kai hedelmällisempää tilaa tehdä ratkaisuja: ottaa kynä käteen tai antaa olla, antaa kirjoituksen tekeytyä ruumiin takana tai sen eleissä.

Niin, jopa painajaisten ilmestyminen tuntuu helpotukselta.

Tarina

Olkinukke sytyttää aina ensimmäisen tikun. Siksi sille ei tarvita museota.

Tai: sytettyjen tikkujen museo, nuotiomuseo.

Säätiedotus

Markiisi kurittaa maata. Sade ei tule tänäänkään.


Harjun päällä kolme mäntyä kasvaa suoraan siirtolohkareesta.


Hiekan kuumaisemasta voisi rakentaa kokonaisen kaupungin tai ohuen aavikon.

Sossut Jeesuksena

Ei kukaan muu kuin Kristus voi sanoa: Minä kannatan sinua.

Mitä me tiedämme Kristuksesta? mitä sosiaalidemokraateista?*




*Metafyysisessä merkityksessä nämä sanat voivat tarkoittaa jotakin. Konkreettisessa sosiaalisessa todellisuudessa ne ovat irvokas vitsi, varsinkin siinä yhteydessä missä niitä julistetaan: sosiaalidemokraattinen tapa häpeilemättä tunnustaa: olen huora, älä osta minua, tulet varmasti pettymään. Ehkä tämä on jopa jonkinlainen kieroutunut, tiedostamaton keino kertoa totuus. Tuli vaan mieleen rippikoululaisille sanonut sanat: "Jeesus uskoo sinuun, nuori ihminen." (Taisi olla Tarvo Laakson biisin sanat.) Onkohan sosiaalidemokraattien markkinaväki kiepauttanut sloganin tuolta itselleen?


Jo Jeesuksen, Jumalan ja joulupukin idea antaa minulle enemmän toivoa kuin ajatus (itseään myyvästä) poliitikosta. Edelliset eivät myy itseään, jälkimmäinen ei muuta teekään.

Poliitikossa ruumiillistuu loiseläimen tarve imeä verta. Jumala taas tyydyttää omaa imemisen tarvettamme, mutta yksilötasolla siitä ei ole sanottavaa haittaa (pikemminkin terveysvaikutuksia).

Joulupukki ja poliitikko. Molemmat tavoittamattomia, tavallaan. Molemmat yhtä performatiivisia otuksia.

Totuuden tie

Nerokkainkin ajattelu, joka jakaa asiat kahteen leiriin,
muuttuu pikku hiljaa hullun höperehtimiseksi.

Itsepintainen ponnistelu, todisteiden kerääminen ei auta yhtään.
Sitä tietä ei päästä totuuteen.

Totuus on aina yksi, ei jakautunut, ja siksi sitä ei voi tavoittaa.





Totuus on maailma, taideteos: ei Hegel, Putin, Zarathustra tai länsi.


Totuus tapahtuu, mutta ei erisniminä, systeemeinä.

Kultainen sääntö

kun lähetät kirjeen vihamiehellesi

muistathan kertoa

kuinka yhä vihaat häntä

Havainto

mihin hyvänsä katson  epärajaisia kuolemia

vielä epärajaisempia elämiä


sokeus oli hieno lahja   niin kauan

kuin se jaksoi kannattaa meitä

Pari hakevaa säettä

milloin sinusta tuli täysi? mistä kohtaa jäit kesken?

tuuli tyhjensi pihan hyönteisistä ja vei hiekan ojalle.

Teologiaa

mercy seat mersun etupenkki tai

bema seat bemarin takapenkki

kunhan vaan joku kiesi

ikuisuuteen            there's no way to go

nada  says only lada

Sohjoa ilmassa

emäksinen entinen poliisi

hapan nykyinen mäntä

neutraali puhdas emali

lyhyesti lykkinyt häntä

Ajatus

Ajatus muuttumattomasta, pysyvästä Jumalasta.

Ajatus siitä, että kaikki virtaa, ettei mikään toistu sellaisenaan.

Ajatus siitä, että muuttumattomuus on määrittämättömissä ja persoona.

Ajatus siitä, miten vaikea on antaa esimerkki sublimoitumisesta ja härmistymisestä.

Ajatus siitä, että tie ylös ja alas on yksi ja sama, että tämä on pysyvintä.

Ajatus siitä, että subjekti puhuu.

Ajatus siitä, että teossa on kuva tekijästä.

Ajatus jäljittelystä: mimeksiksestä, imitaatiosta.

Ajatus siitä, että kaikki kehittyy. Ajatus siitä, että kaikki ehtyy.

Ajatus siitä, että kaikki on kohti kuolemaa.

Ajatus siitä, miten helppoa kuolema on unohtaa ajatuksessa

elämästä ja iankaikkisuudesta (kun siinä ei kuitenkaan ole mitään tajuttavaa).

Ajatus kairoksesta. Ajatus kaivoksesta, joka romahtaa.

Ajatus siitä, että kaikki on nyt. Ajatus siitä, että historia on tullut.

Ajatus pää alaspäin kääntyneen Mikki Hiiren muotoisesta vesimolekyylistä.

Ajatus vedystä ja heliumista, jotka muodostavat 70 % tähtien massasta.

Ajatus alkuaineista ja niiden hajoamisesta.

Ajatus kuumuudesta, hamartiasta, katarsiksesta.

Ajatus metheksiksestä, ihosta. Ajatus tyhjästä, ei-mistään.

Ajatus hapettumisesta, oksennuksesta.

Ajatus painosta ja painovoimasta.

Ajatus laihtumisesta, mutta siten että lihakset on treenattu esiin.

Ajatus paremmasta näkyvyydestä, merellä ja mediassa.

Ajatus siitä, että joku kantaa (edustan sinua, uusi mahdollisuus).

Ajatus siitä, miten puolueet jälleen kaappaavat metafysiikan haltuunsa eikä kukaan usko.

Ajatus siitä, etten taida äänestää, kun ajokortti on hukassa.

Ajatus siitä, että passi meni vanhaksi.

Ajatus poliisin voimattomuudesta, poliisiylijohtajan voimasta.

Ajatus alastomasta brunetesta saamassa sisään ja iholle.

Ajatus huomisesta, jota en tahdo ajatella.

Ajatus hyvyyden mahdollisuudesta. Ajatus syyllisyydestä.

Ajatus siitä, miten helppoa on puhua asian vierestä.

Ajatus levosta muttei nukkumisesta. Ajatus lorun lopusta ja aivan siitä alusta.

Ajatus: mitä siinä oli? mitä oli sitä ennen? miten siihen päädyttiin?

Ajatus, että ehkä parasta on antaa olla. Ajatus yksinkertaisimmasta ja kevyimmästä,

avaruuteen karkaavasta vedystä, jota on vain prosentin verran tässä kuplassa

jossa elämme, mutta maailmankaikkeudessa huomattavasti enemmän.

Spontaanisti runoudesta

Jos minulta kysyttäisiin, onko runous vaikeaa, vastaisin että on. Vaikeampaa kirjoittaa kuin lukea, mutta kumpaankin vaaditaan aikaa.

Vaikeinta on ääni, oli se sitten "oma" tai rikottu, pyrittiinpä yksinkertaisuuteen tai monimutkaisuuteen.

Ymmärtäminen ei ole vaikeaa, kun on tarpeeksi tietoa. Ymmärryksen esiin kirjoittaminen on astetta haastavampaa kuin ymmärtäminen.

Paljon sekaannusta aiheuttaa puhe runoudesta, vaikka se on yksi elinehto lajille: luo sen sosiaalisen kuvan.

Sekoittavaa on varsinkin puhe, jossa hyökätään ja puolustetaan. Silloin runous sosiaalisena funktiona astuu esiin ja tappaa joukon mahdollisuuksiaan.

Mutta eikö runous sitten ole sosiaalista? Eikö sillä ole aivan samat ehdot kuin kaikella muullakin tekemisellä?

On, mutta samalla mikään kunnollinen runous ei synny pelkästään sosiaalisten ehtojen puitteissa eikä varsinkaan niiden vuoksi. Ei minkäänlaisena kumouksena.

Runous, joka onnistuu luomaan oman rytminsä, on aina vahvoilla, olipa se tyyliltään millaista hyvänsä.

Sellainen runous on harvinaista. Usein sitä kutsutaan ääneksi ja omaääniseksi.

Omaäänistä runous on kuitenkin vain siksi, että joku on mennyt ja tehnyt ja ottanut vastaan ilman turhaa sosiaalista vilkuilua, hankkinut olemukseensa runouden, retoriikan ja ajattelun, unohtanut sosiaalisen itsensä, antanut itsensä siihen peliin, jossa miltei kaikki on pelkkää fyysistä reagointia ja hetken repimää historiaa ja vasta jälkeenpäin kirjoitusta.

Kutsu

Pitäisi mennä mutta istun talossa takki päällä ja palelen. Jotkut kutsuvat tätä kutsumukseksi, että ei käy välillä ollenkaan suihkussa. Johtavat tahot vaihtuvat, pelimerkit eivät. Johtava taho voidaan syrjäyttää hallitusti, hetkessä, pelimerkkejä ei. Vaikka se olisi naps se on pitkää laahausta. Jopa siinä kirsikkapuussa jonka maaliskuussa karsin on pienet lehdet. Vielä ne eivät muistuta edes itseään. Varmasti minulla on kutsumus niin kuin jäniksellä on valkeat korvat lumien lähdettyä. Eihän tämä muuten tuntuisi tältä. Tuuli heiluttaa oksia kuin teleskooppivarsi suurta nahkaa = hankalaa hommaa ja turhanpäiväistä. Kutsumus on yhtä salakavala sana kuin talentti ja merkitsee, että sitä voidaan juuri ja juuri käyttää televisio-ohjelman markkinoinnissa. Menen suihkuun etsimään vapautta.

Muistan että kirjoitin joskus

ehkä enkeli viimein koskisi vettä ja kuiskaisi

sinä joka odotit  paranet vielä kerran

Havinaa

se mitä olemme tai mitä emme  ole     ei ole tarpeen kantaa mukana

jos metsässä on pesällinen hunajaa   jos yhden yksilön tuho

jos tapaa edes yhden ihmisen    edes yhden pistimen

lue lehdestä että coca cola on taipunut paineen alla

tämän idean palautuminen on hieman erilaista kuin aiemmin

eräänlaista vanhan ajan havinaa

Summa summarum

Minä näen typeryyttä oikealla ja vasemmalla ja siinä välissä
ja idässä ja lännessä ja siinä välissä, jos mitään väliä edes on.


*

Mun painajaiseni pitää musta oikeen hyvää huolta.