sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Ajatus
Ajatus muuttumattomasta, pysyvästä Jumalasta.
Ajatus siitä, että kaikki virtaa, ettei mikään toistu sellaisenaan.
Ajatus siitä, että muuttumattomuus on määrittämättömissä ja persoona.
Ajatus siitä, miten vaikea on antaa esimerkki sublimoitumisesta ja härmistymisestä.
Ajatus siitä, että tie ylös ja alas on yksi ja sama, että tämä on pysyvintä.
Ajatus siitä, että subjekti puhuu.
Ajatus siitä, että teossa on kuva tekijästä.
Ajatus jäljittelystä: mimeksiksestä, imitaatiosta.
Ajatus siitä, että kaikki kehittyy. Ajatus siitä, että kaikki ehtyy.
Ajatus siitä, että kaikki on kohti kuolemaa.
Ajatus siitä, miten helppoa kuolema on unohtaa ajatuksessa
elämästä ja iankaikkisuudesta (kun siinä ei kuitenkaan ole mitään tajuttavaa).
Ajatus kairoksesta. Ajatus kaivoksesta, joka romahtaa.
Ajatus siitä, että kaikki on nyt. Ajatus siitä, että historia on tullut.
Ajatus pää alaspäin kääntyneen Mikki Hiiren muotoisesta vesimolekyylistä.
Ajatus vedystä ja heliumista, jotka muodostavat 70 % tähtien massasta.
Ajatus alkuaineista ja niiden hajoamisesta.
Ajatus kuumuudesta, hamartiasta, katarsiksesta.
Ajatus metheksiksestä, ihosta. Ajatus tyhjästä, ei-mistään.
Ajatus hapettumisesta, oksennuksesta.
Ajatus painosta ja painovoimasta.
Ajatus laihtumisesta, mutta siten että lihakset on treenattu esiin.
Ajatus paremmasta näkyvyydestä, merellä ja mediassa.
Ajatus siitä, että joku kantaa (edustan sinua, uusi mahdollisuus).
Ajatus siitä, miten puolueet jälleen kaappaavat metafysiikan haltuunsa eikä kukaan usko.
Ajatus siitä, etten taida äänestää, kun ajokortti on hukassa.
Ajatus siitä, että passi meni vanhaksi.
Ajatus poliisin voimattomuudesta, poliisiylijohtajan voimasta.
Ajatus alastomasta brunetesta saamassa sisään ja iholle.
Ajatus huomisesta, jota en tahdo ajatella.
Ajatus hyvyyden mahdollisuudesta. Ajatus syyllisyydestä.
Ajatus siitä, miten helppoa on puhua asian vierestä.
Ajatus levosta muttei nukkumisesta. Ajatus lorun lopusta ja aivan siitä alusta.
Ajatus: mitä siinä oli? mitä oli sitä ennen? miten siihen päädyttiin?
Ajatus, että ehkä parasta on antaa olla. Ajatus yksinkertaisimmasta ja kevyimmästä,
avaruuteen karkaavasta vedystä, jota on vain prosentin verran tässä kuplassa
jossa elämme, mutta maailmankaikkeudessa huomattavasti enemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
No niin! Täysosumia.
Fragmentaristin täysosumia.
t. joep
Ajatuksia, jotka sillä hetkellä tulivat ja menivät taas palatakseen tai unohtuakseen.
Uskon kyllä, että olen aina ajatellessani, mutta kuinka paljon tätä satunnaisuutta tarvitaan ihmisen välttämättömyyteen?
Jotenkin lausumtaon taso tässä hienossa, pakko toistaa: todella hienossa runossa, on juuri halu ajatusten ajattelijan välttämättömään olemassaoloon, haluun olla olemassa; ja ajatus jostain mahdottomasta reaalisen läsnäolostä (johon Derrida olisi iloisesti iskenyt hampaansa).
(Wittgesteinin Tractatus, tai ehkä Varmuudesta sittenkin vielä enemmän, tekee minuun saman sala-eksistentiaalisen vaikutuksen, kirkkaan ja voimaistavan. Ja suomalaista uusista kokoelmista vain Yksinkeltainen on kaksinkeltaista suoralla konstailemattomuudellaan ja iloisuudellaan on vaikuttanut yhtä vahvasti.)
Kaunista. Tulostin tämän runon. Nyt se on taiteltuna pikkutakkini taskussa. Luen sitä lounastauollani smalla kun poltan sikarin. Elämä on kaunis!
Kiitos paljon, Juha! Välillä syntyy teksti kun vain istuu alas ja kirjoittaa. Keep it simple on silloin avainsana.
kävin sikarilla ja siellä taas tapasin vakityypin jonka kanssa jauhetaan mistä sattuu. luetutin hänellä ja sanoi ihonsa menevän kananlihalle. minulle kävi samoin kun hän luki sen ääneen meille.
toivottavasti et pahastu mutta siirsin runosi blogiini pienin kommentein. googlaa 'lainattua kauneutta'.
Ja ettei tämä jo riitäisi: kun luin ton runosi eka kertaa aamupäivällä, tuli Yle ykkoseltä ihan heti sen jälkeen Richard Straussin Im Abendrot laulusarjasta Vier Letzte Lieder Jessye Normanin esittämänä... Jos siihen ois tullu asiakas, olisin pyytänyt odottamaan laulun loppuun. Ikimuistettava aamupäivä. (Kuten huomaat olen parantumaton romantikko.)
Juha, sitä vartenhan kirjoitus on, että aamupäivät olisivat kauniimpia. Itse en päässyt irti cormac mccarthyn romaani sta the crossing vaikka olin tekevinäni kaikkea.
"Taide on luontoa, jonka ihminen on suodattanut lävitseen.", sanoi
Ralph Waldo Emerson Luonto-esseessään.
Tässä näin jotenkin samaa olemassaolon etsimistä, suodatusta... hienoa tekstiä, ajatusta..
sanoi Pirjo
Kiitos, Pirjo, väliin sitä suodattuu lävitse jotakin hyvääkin!
Lähetä kommentti