Painajainen pitää hyvää huolta, pelkomme pitävät meistä huolta, totta, sekä yksilöinä mutta myös kollektiivisesti:
Itse olen ajattelut sellaista kerettiläistä ajatusta, että kun kaikki nykyään pelkäävät, tiedostavat, ahdistuvat jne. ihminen-luonto, ihmiskunta-ympäristö -kysymyksistä (oikein se onkin, aihetta huoleen on, mutta....) niin mitä muuta yhtä olennaista ja vaarallista jää huomaamatta kun ympäristöpainajainen vie kaiken tilan ja hapen ajattelusta ?
Painajaisemme kuvia myös hellimme, jopa taistelemme uhkakuvien puolesta etteivät esimerkiksi ilmastonmuutos-kriitikot vie meiltä ilmastonmuutostamme, painajaistamme, ja me jäädä ilman raskasta ympäristöahdistusta. Kirjallisuudessakin, proosankin puolella tällä em. asialla ratsastava ekokirjallisuus on iso trendi. Vedenpinta nousee teksteissä siellä ja täällä, vaikka todellisissa merissä se ei nouse vieläkään oikein millään....
Olen varmasti, ja valitettavasti väärässä tuossa asiassa, mutta muistan hyvin rauhanliike-ajan asetelman kun piru oli USA ja ratsuväki Neuvostoliitto. Tässä ympäristöhuolessa ja sen täysläpäisyssä yhteiskunnassa on jotakin samanlaista, kalskahtavaa.
Jope. Kyllähän se on totta, että ihmisen huoli on metafyysisten kysymysten pitkälti romahdettua siirtynyt fyysis-materiaaliseen perustaan. Ihmisen luontosuhde on tällä tekniikalla ja hyödyntämissuhteella kieroutunut, sitä pitää ilman muuta muuttaa, ennen kuin kysymys resursseista ja niiden hyödyntämisestä ajaa kaiken liian tiukkaan olemassaolokamppailuun. En ole ilmastoasiantuntija, mutta eivät ne ennusteet kovin hyviltä näytä, ja uskon, että noiden asioiden suhteen on kiire, olipa ihmisen osuus koko maapalloa koskevasta biosfäärin muutoksesta sitten mikä hyvänsä (ajattelen, että pienetkin muutokset ekosysteemissä voivat saada aikaan isompia juttuja kuin äkkiseltään ajattelisi).
Itse koen, että yhteiskunnalliset ja poliittiset (taloudelliset) jutut ovat kovaa vauhtia karkaamassa käsistä, en usko juurikaan niihin vaikuttamisen malleihin joita meille tarjotaan, vaikka uskon samalla että paljonkin voidaan tehdä (etenkin yksityisesti, yksilöinä ja toisiin liittymällä). Onneksi voi elää myös toistaiseksi henkilökohtaisessa merkitysavaruudessa, jakaa siitä toisille, päästää toisia mukaan jne. Evankeliumia mukaillen: kaikki tärkeimmät valtakunnat ovat jo täällä, sisäisesti ihmisessä, kunhan eivät vaan pääse unohtumaan.
Merkityksistä kaikki lähtee, ei välttämättä edes perusteluista.
Ympäristöjuttu menee juuri noin, allekirjoitan ajatuksesi. Ilman muuta.
Tarkoitin sitä että y-asia ei voi olla ainoa merkittävä, kuolemanvaarallinen, asia mistä meidän kuuluu (?) olla huolissamme ja käyttää asian ratkaisemiseen olematonkin vaikutusvaltamme.
Pisara sitä vaikutuksen, parantamisen "evankeliumia" meillä on, olisi kyllä käytössämme.
Asiat mistä itse olen huolissani ovat mm. köyhyys, kulttuurien kaventuminen, laimentuminen, häviäminen, teknologisen imperatiivin arvaamattomat seuraukset (verrattavissa ilmastonmuutokseen esittämilläsi perusteilla) ja, kyllä vain, länsimaisen perinnön romahdus mustaan aukkoon, kaiken pinnallistuminen, kaiken brutaali arvoliberaalistuminen angrybirds/facebook -idiotismiin, jossa vitsit korvaavat sisällöt.
niin, mikä kumma siinä niin houkuttaakaan, että kaikki pitää vetää vitsiksi tai äärimmäiseksi sarkasmiksi.
kuitenkin ihmisen "onnellisuuteen" (ehkä väärä sana) riittää melko vähän materiaa, kun on vaan jokin merkitys elämässä, jokin juttu jonka osaa ja on edes pieni kuulumisen tunne;
ei ole inhimilliseltä kannalta (merkityskannalta) kenenkään etu että meidät on pistetty juoksemaan (yhtä aikaa liian kalliilla ja liian halvalla tuotettujen) objektien perässä, ikuisessa haluamisessa ja halun sammuttamisen valmistelussa, kun itse tavoiteltavan objektin ideaan kuuluu se että se on vain objekti, jonka tarkoitus on pitää halua yllä.
nykymuodossaan tämä sinänsä elämää virittävä voima on muuttunut järjettömyydeksi, joka alkaa syödä ajatustamme ihmisenä olemisesta mutta myös luontoa, terveyttä, kaikkea.
sitten on nämä nalle-sedät, joiden elämänfilosofia liikkuu tällaisissa ajatuksissa: miljardi ihmistä euroopan ulkopuolella on valmis tekemään samat työt paljon halvemmalla... mikä oivallus tämäkin nyt sitten on?
Takaisin ympäristöön ja luonnon ongelmalliseen suhteeseen ihmisen kanssa.. Niin, ensin oli luonto ja sen jälkeen ihminen, ainakin olettaisin sen olevan näinpäin. Ilman luontoa meitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. (Eli, olen samaa mieltä Vesan Haapalan kanssa)Ja se työvoima siellä Kiinassa: siellä he syntyvät ja siellä kuolevat; tosin hieman ennenaikaisesti saasteiden vuoksi. Kyllä kiinalaiset työläiset jossakin vaiheessa alkavat kapinoida, tosin hieman vaikeaa on huutaa ilmaan mitään vastustavia lauseita niiden valkoisten harsojen takaa, melkein hunnutettujen ihmisten maassa. Ja vaikka saasteet maantieteellisesti sijaitsevat Kiinassa, kyllähän ne tuulten myötä, merien myötä, päätyvät yhtä lailla minne vain maailmankolkkaan. Kolkatuiksi tulemme me jotka annamme sen tapahtua.
Hei Pirjo, näinhän se on: saastumatonta maailmankolkkaa alkaa olla yhä vaikeampi löytää ja huolestuttavaa on se, miten laajalle erilaiset aineet erikokoisina yhdisteinä ja partikkeleina leviävät - ja kaikkein huolestuttavinta on tietty se, että aivan vapaaehtoisesti haetaan tiettyä tolerenssirajaa, minkä puitteissa voitaisiin toimia tehokkaasti, käyrä koko ajan ylöspäin. Esim. täysin paskaa elektroniikkaa ja muuta kulutushärpäkettä valmistetaan sumeilematta, lyhyen ajan hyötynäkökohdat mielessä. Näin se on kun tyhjyyttä täytetään turhuudella, ja kaikki ollaan samassa hullujen laivassa, enemmän tai vähemmän.
Alan kai olla maanvaiva näillä pol. kannoillani, mutta pakko tuoda esiin eräs näkökulma tuohon elektroniikka-roskaan. Olen siis ihan samaa mieltä että teknomoska on teknomoskaa. Mutta kun katselen ja kuuntelen hyvinkin monien "luonto"ihmisten, luontoangstisten ihmisten maailmaa niin samaan aikaan kuin ykköshuolena on luonnon"tila" jne. niin tämä sama väki, usein hyvin toimeentuleva "hyvin"koulutettu keskiluokka omistaa ja suurkuluttaa kaikkea teknoa mitä maailma myy: facea, applea, ipadia, ipodia, digikameraa, älypuhelimia, "sovelluksia" jne. Sama väki pitää hyvin huolen ettei jää jälkeen mistään.
Tätä tarkoitin kun nimeän omaksi huolekseni maailmassa köyhyyden. Minä koen noiden em. ihmisten huolet naamioksi. Ilmastonmuutos on sopiva huoli: hajuton, mauton ja väritön. Poliittisesti korrekti. Kiina on aina se esimerkki. Mutta miksi helvetissä ne eivät saisi saada mitä me sallimme itsellemme? Miksi köyhät maat eivät saisi saavuttaa samaa elintasoa kuin me? Ai, koska ei ole varaa, resursseja.
Maailman merien taso ei ole noussut Goren päivistä mihinkään ( juuri se on se Epämiellyttävä Totuus). Sen sijaan niistä päivistä maailma on hukkumassa digiin ja teknoon, joka tuottaa valtavalla nopeudella köyhyyttä kaikkialla. Vie työpaikkoja ja laskee palkkoja. Lopettaa ajettelun.
Tyyppi joka tarjoaa minulle Greenpeacen jäsenyyttä kadulla kaikki mahdolliset piuhat korvissaan ja älypuhelin taskussaan herättää minussa kuvotusta. Samaan aikaan kun me ajattelemme vihreästi ja villanpehmeästi tapahtuu maailmalla kabineteissa todellinen vääryys. Juoni on lähes täydellinen. (Huom! en ole mikään nörtti salaliittoteoreetikko, en näe salaliittojsa missään. Todellisuutta se vain on)
ostin eilen uuden samsungin, sellaisen peruspaskan. vanha nokialainen (7-8 v. ikäinen susipaska kännykkä) pelasti minut uudelta nokialaiselta älypuhelimelta joka kesti 3 votta, tai olisi kestänyt kauemminkin mutta latauspistokkeesta oli yksi kampa mennyt poikki eikä se enää ladannut. koko käyttöikänsä tuo nokia oli surkein puhelin jota olen käyttänyt. se vanha, seitsemän-kahdeksanvuotias, ui kanssani joessa pariinkin kertaan, aina selvisi pienellä kuivattelulla jne.
siihen samsungiin. 2 vuotta on takuuta, sen ainakin menen hiukan alle satasen puhelimella, ja pidempäänkin, vaikka jo nyt gigantin myyjä esitteli htc:n 60 euroa kalliimpaa luuria. mutta en välitä puheista enkä ominaisuuksista, eivät ne minun puhelimeen puhumani jutut niin kummia ole. tuon 7-8 v. vanhan nokialaisen suurena etuna pidin sitä ettei se toiminut netissä. tulipahan luettua ja kirjoitettua junamatkat eikä muutenkaan tarvinnut jatkuvasti vilkuilla puhelinta. luulen, että seuraava kirjani olisi jäänyt suurelta osalta kirjoittamatta ja iso osa tenteistä korjaamatta, jos olisin ollut jatkuvasti ajan hermolla älyluurini kanssa.
10 kommenttia:
jepujepujee
juupajuu, isoja väitteitä maailmasta, kyllä maailmaan puhetta mahtuu ja siitä se vaan paisuu kuin kusipään vesipää.
Painajainen pitää hyvää huolta, pelkomme pitävät meistä huolta, totta, sekä yksilöinä mutta myös kollektiivisesti:
Itse olen ajattelut sellaista kerettiläistä ajatusta, että kun kaikki nykyään pelkäävät, tiedostavat, ahdistuvat jne. ihminen-luonto, ihmiskunta-ympäristö -kysymyksistä (oikein se onkin, aihetta huoleen on, mutta....) niin mitä muuta yhtä olennaista ja vaarallista jää huomaamatta kun ympäristöpainajainen vie kaiken tilan ja hapen ajattelusta ?
Painajaisemme kuvia myös hellimme, jopa taistelemme uhkakuvien puolesta etteivät esimerkiksi ilmastonmuutos-kriitikot vie meiltä ilmastonmuutostamme, painajaistamme, ja me jäädä ilman raskasta ympäristöahdistusta. Kirjallisuudessakin, proosankin puolella tällä em. asialla ratsastava ekokirjallisuus on iso trendi. Vedenpinta nousee teksteissä siellä ja täällä, vaikka todellisissa merissä se ei nouse vieläkään oikein millään....
Olen varmasti, ja valitettavasti väärässä tuossa asiassa, mutta muistan hyvin rauhanliike-ajan asetelman kun piru oli USA ja ratsuväki Neuvostoliitto. Tässä ympäristöhuolessa ja sen täysläpäisyssä yhteiskunnassa on jotakin samanlaista, kalskahtavaa.
jope
Jope. Kyllähän se on totta, että ihmisen huoli on metafyysisten kysymysten pitkälti romahdettua siirtynyt fyysis-materiaaliseen perustaan. Ihmisen luontosuhde on tällä tekniikalla ja hyödyntämissuhteella kieroutunut, sitä pitää ilman muuta muuttaa, ennen kuin kysymys resursseista ja niiden hyödyntämisestä ajaa kaiken liian tiukkaan olemassaolokamppailuun. En ole ilmastoasiantuntija, mutta eivät ne ennusteet kovin hyviltä näytä, ja uskon, että noiden asioiden suhteen on kiire, olipa ihmisen osuus koko maapalloa koskevasta biosfäärin muutoksesta sitten mikä hyvänsä (ajattelen, että pienetkin muutokset ekosysteemissä voivat saada aikaan isompia juttuja kuin äkkiseltään ajattelisi).
Itse koen, että yhteiskunnalliset ja poliittiset (taloudelliset) jutut ovat kovaa vauhtia karkaamassa käsistä, en usko juurikaan niihin vaikuttamisen malleihin joita meille tarjotaan, vaikka uskon samalla että paljonkin voidaan tehdä (etenkin yksityisesti, yksilöinä ja toisiin liittymällä). Onneksi voi elää myös toistaiseksi henkilökohtaisessa merkitysavaruudessa, jakaa siitä toisille, päästää toisia mukaan jne. Evankeliumia mukaillen: kaikki tärkeimmät valtakunnat ovat jo täällä, sisäisesti ihmisessä, kunhan eivät vaan pääse unohtumaan.
Merkityksistä kaikki lähtee, ei välttämättä edes perusteluista.
Ympäristöjuttu menee juuri noin, allekirjoitan ajatuksesi. Ilman muuta.
Tarkoitin sitä että y-asia ei voi olla ainoa merkittävä, kuolemanvaarallinen, asia mistä meidän kuuluu (?) olla huolissamme ja käyttää asian ratkaisemiseen olematonkin vaikutusvaltamme.
Pisara sitä vaikutuksen, parantamisen "evankeliumia" meillä on, olisi kyllä käytössämme.
Asiat mistä itse olen huolissani ovat mm. köyhyys, kulttuurien kaventuminen, laimentuminen, häviäminen, teknologisen imperatiivin arvaamattomat seuraukset (verrattavissa ilmastonmuutokseen esittämilläsi perusteilla) ja, kyllä vain, länsimaisen perinnön romahdus mustaan aukkoon, kaiken pinnallistuminen, kaiken brutaali arvoliberaalistuminen angrybirds/facebook -idiotismiin, jossa vitsit korvaavat sisällöt.
jope
niin, mikä kumma siinä niin houkuttaakaan, että kaikki pitää vetää vitsiksi tai äärimmäiseksi sarkasmiksi.
kuitenkin ihmisen "onnellisuuteen" (ehkä väärä sana) riittää melko vähän materiaa, kun on vaan jokin merkitys elämässä, jokin juttu jonka osaa ja on edes pieni kuulumisen tunne;
ei ole inhimilliseltä kannalta (merkityskannalta) kenenkään etu että meidät on pistetty juoksemaan (yhtä aikaa liian kalliilla ja liian halvalla tuotettujen) objektien perässä, ikuisessa haluamisessa ja halun sammuttamisen valmistelussa, kun itse tavoiteltavan objektin ideaan kuuluu se että se on vain objekti, jonka tarkoitus on pitää halua yllä.
nykymuodossaan tämä sinänsä elämää virittävä voima on muuttunut järjettömyydeksi, joka alkaa syödä ajatustamme ihmisenä olemisesta mutta myös luontoa, terveyttä, kaikkea.
sitten on nämä nalle-sedät, joiden elämänfilosofia liikkuu tällaisissa ajatuksissa: miljardi ihmistä euroopan ulkopuolella on valmis tekemään samat työt paljon halvemmalla... mikä oivallus tämäkin nyt sitten on?
Takaisin ympäristöön ja luonnon ongelmalliseen suhteeseen ihmisen kanssa.. Niin, ensin oli luonto ja sen jälkeen ihminen, ainakin olettaisin sen olevan näinpäin. Ilman luontoa meitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. (Eli, olen samaa mieltä Vesan Haapalan kanssa)Ja se työvoima siellä Kiinassa: siellä he syntyvät ja siellä kuolevat; tosin hieman ennenaikaisesti saasteiden vuoksi. Kyllä kiinalaiset työläiset jossakin vaiheessa alkavat kapinoida, tosin hieman vaikeaa on huutaa ilmaan mitään vastustavia lauseita niiden valkoisten harsojen takaa, melkein hunnutettujen ihmisten maassa. Ja vaikka saasteet maantieteellisesti sijaitsevat Kiinassa, kyllähän ne tuulten myötä, merien myötä, päätyvät yhtä lailla minne vain maailmankolkkaan. Kolkatuiksi tulemme me jotka annamme sen tapahtua.
Pirjo
Hei Pirjo, näinhän se on: saastumatonta maailmankolkkaa alkaa olla yhä vaikeampi löytää ja huolestuttavaa on se, miten laajalle erilaiset aineet erikokoisina yhdisteinä ja partikkeleina leviävät - ja kaikkein huolestuttavinta on tietty se, että aivan vapaaehtoisesti haetaan tiettyä tolerenssirajaa, minkä puitteissa voitaisiin toimia tehokkaasti, käyrä koko ajan ylöspäin. Esim. täysin paskaa elektroniikkaa ja muuta kulutushärpäkettä valmistetaan sumeilematta, lyhyen ajan hyötynäkökohdat mielessä. Näin se on kun tyhjyyttä täytetään turhuudella, ja kaikki ollaan samassa hullujen laivassa, enemmän tai vähemmän.
Alan kai olla maanvaiva näillä pol. kannoillani, mutta pakko tuoda esiin eräs näkökulma tuohon elektroniikka-roskaan. Olen siis ihan samaa mieltä että teknomoska on teknomoskaa. Mutta kun katselen ja kuuntelen hyvinkin monien "luonto"ihmisten, luontoangstisten ihmisten maailmaa niin samaan aikaan kuin ykköshuolena on luonnon"tila" jne. niin tämä sama väki, usein hyvin toimeentuleva "hyvin"koulutettu keskiluokka omistaa ja suurkuluttaa kaikkea teknoa mitä maailma myy: facea, applea, ipadia, ipodia, digikameraa, älypuhelimia, "sovelluksia" jne. Sama väki pitää hyvin huolen ettei jää jälkeen mistään.
Tätä tarkoitin kun nimeän omaksi huolekseni maailmassa köyhyyden. Minä koen noiden em. ihmisten huolet naamioksi. Ilmastonmuutos on sopiva huoli: hajuton, mauton ja väritön. Poliittisesti korrekti. Kiina on aina se esimerkki. Mutta miksi helvetissä ne eivät saisi saada mitä me sallimme itsellemme? Miksi köyhät maat eivät saisi saavuttaa samaa elintasoa kuin me? Ai, koska ei ole varaa, resursseja.
Maailman merien taso ei ole noussut Goren päivistä mihinkään ( juuri se on se Epämiellyttävä Totuus). Sen sijaan niistä päivistä maailma on hukkumassa digiin ja teknoon, joka tuottaa valtavalla nopeudella köyhyyttä kaikkialla. Vie työpaikkoja ja laskee palkkoja. Lopettaa ajettelun.
Tyyppi joka tarjoaa minulle Greenpeacen jäsenyyttä kadulla kaikki mahdolliset piuhat korvissaan ja älypuhelin taskussaan herättää minussa kuvotusta. Samaan aikaan kun me ajattelemme vihreästi ja villanpehmeästi tapahtuu maailmalla kabineteissa todellinen vääryys. Juoni on lähes täydellinen. (Huom! en ole mikään nörtti salaliittoteoreetikko, en näe salaliittojsa missään. Todellisuutta se vain on)
jope
ostin eilen uuden samsungin, sellaisen peruspaskan. vanha nokialainen (7-8 v. ikäinen susipaska kännykkä) pelasti minut uudelta nokialaiselta älypuhelimelta joka kesti 3 votta, tai olisi kestänyt kauemminkin mutta latauspistokkeesta oli yksi kampa mennyt poikki eikä se enää ladannut. koko käyttöikänsä tuo nokia oli surkein puhelin jota olen käyttänyt. se vanha, seitsemän-kahdeksanvuotias, ui kanssani joessa pariinkin kertaan, aina selvisi pienellä kuivattelulla jne.
siihen samsungiin. 2 vuotta on takuuta, sen ainakin menen hiukan alle satasen puhelimella, ja pidempäänkin, vaikka jo nyt gigantin myyjä esitteli htc:n 60 euroa kalliimpaa luuria. mutta en välitä puheista enkä ominaisuuksista, eivät ne minun puhelimeen puhumani jutut niin kummia ole. tuon 7-8 v. vanhan nokialaisen suurena etuna pidin sitä ettei se toiminut netissä. tulipahan luettua ja kirjoitettua junamatkat eikä muutenkaan tarvinnut jatkuvasti vilkuilla puhelinta. luulen, että seuraava kirjani olisi jäänyt suurelta osalta kirjoittamatta ja iso osa tenteistä korjaamatta, jos olisin ollut jatkuvasti ajan hermolla älyluurini kanssa.
Lähetä kommentti