keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Dilemma
Mikä saa minut ajattelemaan, että nämä asiakaspalvelijat ovat yhä elossa?
Eikö heitä ole voitu jo korvata roboteilla, eivätkö iho ja hermostuneisuus
ole vain jäljittelemässä piirteitä, joiden tarkoitus on herättää nostalgia?
Ja miksi yhä nuo piirteet? Eikö jokainen tässä ostoskeskuksessa
voisi olla robotti ja minä yksin haluava ja "heidän" "kaikkien" halujensa kohde?
Mutta mikä ihme on voinut estää minua muuttumasta robotiksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vastadilemma, Vesa! : )
Oletetaan, että itsekin olet robotti, mutta sinussa on jokin kohta jäänyt trimmaamatta, ja olet vielä sielultasi ihminen.
Itse olen kokenut monta kertaa, että hyvät kansalaiset ovat robotteja, heidät on ohjelmoitu tottelemaan kaikkia tarpeettomiakin lakeja ja asetuksia. Ja jos joku vastustelee, hänet romutetaan.
Liisu, kyllähän me ollaan tuossa tarkoittamassa mielessäsi robotteja melkein kaikki ja melkein kaikessa, mutta niin kauan kuin jokin vielä pistää vastaan ei ihan kokonaan olla jokapäiväisessä pahuudessa - toisaalta, rutiinit ja hienot robotiikat, konemaisuudet (tai luonnonlait) myös antavat tilaa sielulle, tuolle ylimääräiselle ja määrittymättömälle (miten se sitten ymmärretäänkään).
Lähetä kommentti