Kuolemattomuuden kuiskauksia (moraliteetti)

Tässä lepää isäni rikos minua vastaan.
Minä en rikkonut ketään vastaan.



Ikirouta pysäyttää kiitävän ajan,
glyseroli häivyttää kuoleman rajan,

siirrännäinen virittää aivorungon,
lampipolyypin kaltaisen argonmungon.

Josko korvaisin aivot ja munat ja raajat,
josko vastassa olisi korvausten saajat

lasisiirtymälämpötilassa jossa
hermot amorfisessa sovinnossa

uutta elämää toisilleen kuiskuttaisi,
dewar-säiliöön typpeä ruiskuttaisi. . .

Aikaa absoluuttista silti ajan,
väistämättä ohitan kuoleman rajan,

mielessäni vanha viisaus josta
tyrmistyn kuin typerys vahingosta:

ateisteilla on taivas, ei ikuisuutta,
ei rajaa, hetkien mahdollisuutta.

Jos siis ajaton hyytelö tahdot olla,
rahat, ruumis kryoniin sovinnolla.