Mielten lukijat

Tuli tuosta edellisestä postauksesta mieleen niinkin hauska juttu, että nykyisin monet kirjallisuustieteilijät (nk. kognitiivisen teorian edustajat) lukevat päivät pitkät fiktiivisten hahmojen mieliä eli muuttavat merkkejä tietoisuuksiksi ja saavat siitä vielä erinomaista palkkaa (tosin hyvin harvat saavat).

Minusta tuollaisesta työstä voisi antaa kunniamerkin maailmanrauhan edistämisestä. Työ ei taatusti vahingoita ketään. Se ei jää teksti-immanentiksi näpertelyksi vaan ottaa huomioon lukijan ja sosiaalisen todellisuuden, mikä on tietenkin melkoinen plussa.

Sekin etu hommassa on, että analyysi onnistuu keneltä hyvänsä vähänkään narratologiaa tuntevalta lukijalta, joka tunnistaa kulttuurisia skeemoja. Näkökulmaan on helppo yhdistää laajat lääketieteelliset, oikeudellis-yhteiskunnalliset ja kulttuuriset diskurssit, mutta ei kuitenkaan vaadita minkäänlaista erityisalan koulutusta, kuten kognitiotieteilijän tai psykoanalyytikon koulutusta (psykoanalyyttinen kirjallisuudentutkimus jättikin sotkuista jälkeä, sitä oli vaikea markkinoida pitkään yhdellekään rahoittajalle eli vähän sama kohtalo kuin dekonstruktiolla).

Aspergerin syndrooma luettaneen kognitiivisessa kirjallisuuskäsityksessä lukijalle eduksi, mikäli se jalostuu kyvyksi fokusoida riittävän pieneen määrään muuttujia kirjallista teosta vastaanotettaessa (tässä paradigmassa nämä "mielet" tarinatasolla ja skaalalla affektit - - - sosiaaliset mielet).

Siispä lisää fiktiivisten mielten tutkimusta ja koulutusta.

Ja kirjoja, joista näitä mieliä voi näppärästi lukea. (Tuollaiset teokset ovat luultavasti myös kirjakauppojen ja kuluttajien suosikkeja.)

There is love in dead letters! Messuilla tavataan!