tiistai 21. lokakuuta 2014

Ongelma ratkaistavaksi



"Vastaa kyselyyn: Mikä ongelma tieteen pitäisi ratkaista?
Synkkien uutisten aikaan katseet kääntyvät yliopistolle:
löytyisikö täältä viisautta ratkaista maailmaa vaivaavat ongelmat?" 




Tällaisen otsikon silmät nappasivat yliopiston Flammasta. Nauroin pitkästä aikaa.

Enpä usko, että noin synkkiä aikoja tulee. Ja vaikka tulisi, tieteen tarjoamat ratkaisut

pystyvät parhaimmillaankin vaikuttamaan vain pieniin trivialiteetteihin. En nyt tarkoita,

ettenkö usko esimerkiksi lääketieteen kehittymiseen ja sen meille tuomiin helpotuksiin,

mutta mihinkään merkitykselliseen ongelmaan, merkityksen ongelmaan, tiede ei vastaa.

Samanlaisen konsulttivetoisen retoriikan kanssa painivat kirkot ja muut instituutiot:

"Synkät ajat, katseet kääntyvät päättäjiin, pappeihin, aikamme henkisiin johtajiin, juuri

meihin jne." Ei kannata, ei maksa vaivaa. Sähköä tuotetaan ja innovaatioita syntyy, mutta

mitään ratkaisua ei ole odotettavissa asioille, jotka koskevat juuri sinun elämäsi

merkitystä. Edes se hauskin vaihtoehto, zombiapokalypsi, ei muuta tätä.





3 kommenttia:

http://juhasaari.blogspot.com kirjoitti...

Terve taas. Itse yritän hillitä kivihiilijalanjälkeäni, mutta jos fyysikot ja insinöörit eivät keksi mitään mullistavaa, ei meidän hyvin käy. Pyöräilen, käytän julkisia, lasken syömääni lihamäärää ja matkustan mahdollisimman vähän pelatakseni aikaa tieteelle. Miksi tekisin sitä muuten? Siinä etiikkani mielekkyys. Filosofit, taiteilijat tai aktivistit eivät tätä ongelmaa ratkaise. Antaisi tietenkin edistyksellisen, tiedekriittisen ja tyylikkään kyynisen kuvan itsestään väittää muuta. Eli vastaukseni on: ilmastonmuutoksen.

En tietenkään ymmärrä fysiikasta tarpeeksi pystyäkseni vannomaan näkemykseni nimeen mutta kääntäen: samasta syystä en uskalla väittää, ettei luonnontieteillä ole mitään merkitystä ympäristöongelman suhteen.

T. Juha

Vesa Haapala kirjoitti...

Ilmastonmuutos on todellinen ongelma, olivatpa syyt mitkä hyvänsä ja olipa ihmisen osuus siinä mikä hyvänsä (uskon että on melkoinen). On aivan totta, että globaalisti on kyynistä käpertyä oman elämän merkityskysymykseen ellei tee mitään asian hyväksi. Silti on myös niin että luonnonlakien tuntemus ei vastaa suoraan yhteenkään ihmiselle lajityypilliseen merkityskysymykseen tai pysty rajaamaan metafyysiseen kuuluvia kokemuksia, jos niitä on.

http://juhasaari.blogspot.com kirjoitti...

Hyvä että tiede tässä kulkee omia polkujaan että me humanistit voimme rauhassa epäillä sitä.