Tyhjä

Viimeinkin tyhjä
pöytä, tyhjä kaikesta.
Alku ei täyty.

Terveys ja kuumuus,
terveys ja kunnia, kun
takki on tyhjä,

kädetkin ovat,
ei kai niitä muutoin
asennettaisi.

Voima

Unessa, juuri
äsken, valkean koiran
hyökkäys, lumi.

Ja käsi, johon
se osui, minun.

Jos modernin
projekti on ollut
subjektin purku,

on runouden
suuri projekti ollut
lyyrisen minän

purku yhdellä
puraisulla. Eihän
se mene läpi:

käsi ei anna
periksi, ei luut.

Uimaretki

Hahmo, karilla.
Varjon jännittää ilmaan
kärpästen karhi.

Katseen tasalla
aaltojen helle, niska,
paisuneet kasvot.

Kalastusalus.
Potkureiden postilla
tuulen lävitse.

Huojuva holvi,
horjuva ruuma, veden
ja pilvien styx.

Puolivälissä
saarta ja manteretta
jalkani kramppaa.

Päivän mietelause

Koska emme tunne Tapania eikä meidän tarvitsekaan tuntea, on sijaisena useimmiten hän.

Hänet tunnemme, hän lipsahtaa kielelle tuon tuosta. Toista on Vappu. Esim. "Vaikka

kaikki menee päin helvettiä, onneksi Vapun vauvamaha kasvaa." Kenties joillekin Tapani

on kansan ääni, mutta meille ei. Me emme tahdo kansan ääntä tai rahan ääntä. Tahdomme

kokkaamisen, sisustamisen, pihanlaiton, mökkeilyn, juontamisen ja vauvamasun

äänen, formaatin äänen, nykyisyyden äänen, kun päivät pimenevät. Oi, pimeys, tule,

tanssi, me asetamme sinua vastaan pimiän.

Tuomari

Ettei elämä olis niin banaalia, / mennään katsomaan tarhalle naalia, /

se on hangannu tolppaan persettä / niinku hankkisi pilliinsä hernettä.

Merkit pöydällä

Mä näen tammipöydän
ja sanarivit tasan,
ne samat vanhat sarat,
vain toisin merkinnöin.

Ja kynälläni piirrän
ne kaukaa tutut kaaret,
kuin parveilevat arvet,
jo muistan ulkoa.

Vaan jälleen saarros uusi
kuin häly jostain kaukaa
paperit sytyttää
ja rivit häviää:

en ole ollut täällä,
en ole vieläkään
kuin seitein, ketjuilla:
yön mustelähde lyö.

Ensimmäiset kliseet

En tiedä, mitä olen, mitä on
se jokin, johon uppoutunut olen
kuin Kainin otsa, WC mahdoton.

Ja taaskin, lukittuna sisältä,
yön seinää potkin, kasvot kurotan - - -
Oi suurenmoista, ovi maalattu.

Vai onko siellä musta hetki, missä
jo kohtaa hätä retken riemukkaan,
kun lukot ovat kiinni ja tiirikka on maalattu?

Ensimmäiset kiteet

Metsänreunan shaali on jo kudottu, mutta vielä ei ole härmistymisen hetki.

M & M

Hetkinä, joissa ei ole mitään mystiikkaa, on mystiikkaa pieni, mekaaninen ele.

Toimintaikkunoita

Tässä toimintaikkunassa päästöluvat ja miljoona litraa tappavaa paskaa.

Tässä toimintaikkunassa ministeri ja toimittaja, joka puhuu markoista.

Tässä toimintaikkunassa kunnanjohtaja ja kaivo, joka täyttyi alumiinilla.

Tässä toimintaikkunassa satatuhatta katsojaa ja soitto toiselle miehelle.

Tässä toimintaikkunassa kädenpuristus vaikka siivet sakkaavat ja yö

                                                                                          on vuorten happoa.

Näissä ikkunoissa, jokaisessa, meren juuret, auki kaivetut silmät kuin osakkeet,

                                                                                 jotka hetki sulatti.

Tikki

Tikki joka toisinaan maanpakeni, toisinaan kuoli oli osamme täällä.

Pekka Perä

Missä mies ja murskaimet kohtaavat, veren auringot sytyttävät matojen armadat.

Päivän sitaatti

Hän hukkui omaan vereensä taivuttamatta ainoatakaan orkideaa.

Ajatus jonka ajattelin junassa klo 9:15

Sherlock Holmes on Lontoon ikoni, John Holmes on lohduttomuuden ikoni,

minä olen itseni ikoni. Ilmastonmuutos on ihmisen ikoni ja pysyy pitkään

ihmisen kotina ja loppuu vasta kun viimeinen ihminen loppuu.       Kenen

ikoni on Katie Holmes, scientologienko, missä heidän avaruusaluksensa

viipyvät, kuka vielä muistaa Larry Holmesia, kuka vielä muistaa yrittää. . .

Valitse itsesi

Ikuisen pedon banaaleja saivareita.

Kauneimman neidon vulvallinen raivareita.