Merkit pöydällä

Mä näen tammipöydän
ja sanarivit tasan,
ne samat vanhat sarat,
vain toisin merkinnöin.

Ja kynälläni piirrän
ne kaukaa tutut kaaret,
kuin parveilevat arvet,
jo muistan ulkoa.

Vaan jälleen saarros uusi
kuin häly jostain kaukaa
paperit sytyttää
ja rivit häviää:

en ole ollut täällä,
en ole vieläkään
kuin seitein, ketjuilla:
yön mustelähde lyö.