Palautumisriittejä

Jäätynyt polku

valmistelee

palautumisriittejään.



Tänä aamuna

se on taistellut

ilmeensä takaisin.

Lukijaruno

Kuin kasvi elämän kirjassa, jossa nimiämme poltetaan,

ruosteen syömä maa antaa tutkia uhrien varjot.

 

Hajonneet kasvot betonilla, taivaalla

Johanna Tukiaisen suuret, hyvät, ajettuneet

 

ja Stephen Elopin ─ hymyilevät hetken toisilleen

kuin kuolleet palaisivat pitkältä matkalta.

 

Ajattele ilme, idiootin, kuvittele sitten ihminen

tai Köhlerin apina, joka tahtoo katosta banaanin,

 

mutta ei ylety siihen. Ajattele, että sinulta kysyttäisiin:

”Mitä piti tapahtua, että päädyimme tähän?”

 

Jos heidänkin varjonsa avautuu, jos heistä jää

vain katakreesi haudankaivajan silmään,

 

                                          antautuisinko tälle

                           kuin turha catering?

 

Nykyaikainen kuolema

Tie helvettiin on

reunustettu rotkoin ja

selfiekepein.

Viikon väläys

Jos eläimet ymmärtäisivät kuinka paljon ne hyötyvät eläintutkimuksesta,

ne suhtautuisivat tieteenalaan paljon myönteisemmin.

Amor fati

Joko nukahdit

joko heilahtelet väentungoksessa

joko aamun kärhi puhkaisi luomesi

koko maailma on palokaaria

Suurin häpeä

Katsoa peiliin

kummassakin kädessä

suikale lihaa.

Suurin kunnia

Leikata kurkku

amputoidulta

jättiläiseltä.

Vaaliruno

Hiljaisuuden kantamisen työ

kun kasvot ilmestyvät ojanpenkoille

ja lupaavat kaiken.

Vielä neljän vuoden takaa muistan

kuinka vaikea heidän oli hakea hymyjään pois

ladon seinältä Pakkalasta.

Kuin tuhat korkeushyppääjää olisi yhtä aikaa

unohtanut pudonneen riman.

Kusetin koiraani numerorivissä,

hampaisiin se ylti vasta loppukeväästä

revenneitä lakanoita talloessaan.

Halvaus

Elämä niin kuin se oli.



Olen kerännyt menneen

nahkaa kivistä,

istunut viereen

hetkeäkään tajuamatta.



Ne jotka tajuavat

jatkavat toisaalla,

eivät tästä maailmasta piittaa.



Emme ole kohdanneet,

en ole koskaan ollut näin minä.

Sinulla on jo kuoleman kasvot.



Jumala on lukittu tähän maailmaan

ja tästä maailmasta

kuin neliraajahalvaus.



Aivojen kivi huutaa.

Suhdanteita

Yritys tekee taustatöitä

yritys valmistelee strategian

yritys löytää markkinaraon

yritys käy neuvotteluja sopimuksista ja ehdoista

yritys lähettää paikalle parhaat voimansa

yritys on pystyssä

yritys on kova

yritys on valmis

yritys on päällä

nyt yritys on takana

yritys kasvaa entisestään

yritys säätelee toimintaansa

yritys vetäytyy

ja vaihtaa toimipaikkaa

yritys supistaa toimintojaan

yritys sopeuttaa toimintojaan

yritys hakee tukea

yritys on jälleen pystyssä ja kova

yritys kasvaa

yritys jatkaa toimintojaan

yritys on päällä

yritys tavoittelee voittoa

yritys kasvaa entisestään

yritys on valmis

jakamaan osinkoja

tuotoksen on oltava arvokkaampi

kuin käytettyjen panosten

markkinat odottavat

yritys kukoistaa

nyt yritys nimetään uudelleen

yritys kasvaa entisestään

nyt yritys saa lisäarvoa

nyt yritys lähtee lentoon

yritys tulee

tulee ja supistuu

toiminta on vaatinut veronsa

yritys kirjaa alas liikearvoa ja muita aineettomia

yritys vetäytyy markkinoilta

ja järjestelee kirjanpitoa

on täysi syy

ymmärtää väärin

suhdanteita

Yritys

Yritän saada

vähän lihaa

tämän suolan päälle.

Menolippu

On kiehtovaa leikkiä "ehkä tämä sittenkin on samsara",

mutta kädessä on pelkkä repaleinen menolippu.

Ajatus

Mihin muualle he olisivat vieneet ikuisuutensa kuin taivaalle

heidän maansa oli hiekkaa hauraita kiviä ja vesi siinsi niissä vain suolakangastuksina

heidän savunsa hajosivat autiomaahan luut kantoarkuissa ylhäällä he näkivät toiset tulet

vyöryivät kuin okaat monessa kerroksessa läpi loputtomien vesien



Kuka sanoi ettei lohtua ole? Taivaalta voi pyytää apua aina.

Siellä hiekka on vain matalissa kerroksissa.

Luontoruno

Mustarastaat, heti auringon noustua rakentavat äänitikkaat uneen,

lumen rajassa kuin teeret, pyrstöt levällään kuopivat lehtiä

oranssit nokat, nopeat jalat jäätyneiden polkujen vetoketjukuvioita rummuttaen.

Metafysiikkaa 2.0

Aamulla tyttäreni pyysi:


- Voisit sä iskä kiljottaa sinne googlen kuvahakuun "elävä jumala",
   mä en oo ikinä nähny elävää jumalaa.

Matka

Muistan hyvin: astuin kerran ihmispaskaan,

New Yorkissa se oli ja minä olin kolmentoista.

Niken lenkkarit, valkoista ja hopeaa, mustat pohjat,

joku puisto, juuri muuta en muista.

Me jatkoimme ylös rannikkoa, Massachusetts,

Mayflower, joki Mainessa, ja sitten Kanada, Prinssi Edwardin saari,

meri kiehui. Quebeckin torit ja neulatorni Toronton,

me kastuimme Niagaralla. Kun saavuimme takaisin alas,

oli peilitalot, taksit ja rivissä YK:n liput,

turistijoukot. Menin sisään samoilla lenkkareilla.

Joku jostakin sanoi: Pyhä mies antoi hupparin köyhälle,

juuri se oli piirretty kattoon, haalean sinisellä.



P.S. Tosta hupparista ja Giottosta.

En ole käynyt Assisissa, New Jerseyssä olen,

asuntoauton katolla istunut ja nähnyt naisten

shorsit, sääret. Ja pimeässä huoneessa pyyhkinyt

Wendysin paperiservetillä kireän nahkan alta, vatsalta.

Vaalin hetki

Taas alkaa huoli ihmisistä,

nousee puhe runsaana huulille.

Puvut päällä, korkeat herrat,

putoavat jalantyngilleen.

Kun pystyssä ovat jälleen, hetkessä unohtavat,

toimiin ryhtyvät, aivan hävettää

muistaa omat puheet moiset.

Zombiku*

Talosta taloon
etsittävä on turvaa,
hetken lepoa.

Atlanta mennyt
ja joka muu kaupunki,
raadot hallitsee.

Myös pieni tyttö,
ennen omasi, enää
on hampaita yön.

Kasvot tarttuvat,
kädet repivät lihaa
kirkkopuistossa.

Ja tiedemiesten
laboratoriossa
tulos on varma:

Virus on meissä
kaikissa, altistus on
yhteinen, no cure,

vain pirstomalla
aivorungon sammutat
halun kulkijan.

Talosta taloon
etsittävä on turvaa,
hetken lepoa.

Vaan silti pahin
kaikista ihminen --- hän
yhä elossa,

kuin varjo, kuollut
liikkuu. Jos kohtaat, väistä,
heti pakene.


*Typerä genreruno syllabiseen mittaan, taustalla The Walking Dead, kunhan heräsin ja kirjoitin.

Havainto

Syys-eraus.

Karhu nousee takajaloilleen

ja huuhtelee tuulta.

Mikä hyvänsä

Ensimmäisen kerran

aurinko jota opettelen

yhä uudestaan.

Maanantai

Kaduilla vesi

jota pyhä on

koskettanut.

Samsara 2015

Joskus mietin mitä helvettiä olen tehnyt edellisessä elämässä,

kun talo on täynnä käveleviä persereikiä.

Hyve

Yhä lähemmäs väläystä,

eläimen tiedostumatonta kauhua.

Kysymys runoudesta

Kieli, ajattelu, hiljaisuus, rytmi. Vain kiteiden järjestys vaihtuu.

Onko runoudesta tullut mahdotonta? En usko.

Mutta kieli on kääntynyt esiin ja muut elementit järjestyneet mikrotasolle.

Siksi monesta se mikä ensin näkyy on tyhjää, rakeista, suhteetonta.

Found poem*

"Moni sanoo tulevansa uudestaan ajan kanssa, mutta eivät ne tule.
  Aikaan ei kannata ottaa yhteyttä, sillä aika ei halua tänne."


*Georg Porokara, Malmilla ikkunattomassa peltihallissa käytettyjä legoja myyvä yrittäjä
 kommentoi syitä tulla legotaivaaseen (HS Mesta, 5.3.2015)

Tiedoksi

Niukka vuosi, tuskin yhtään runoa. Proosa rehottaa kuin pakoauto,

lumen sulattama aarre, joka käynnistyy puolimatkassa.

Ajatuksen sana

Ajatuksen sana jonka jätin lauseesta pois.

Hiljaisuus joka hyväili itseään ei hyväillyt sitä.