torstai 12. maaliskuuta 2015

Matka




Muistan hyvin: astuin kerran ihmispaskaan,

New Yorkissa se oli ja minä olin kolmentoista.

Niken lenkkarit, valkoista ja hopeaa, mustat pohjat,

joku puisto, juuri muuta en muista.

Me jatkoimme ylös rannikkoa, Massachusetts,

Mayflower, joki Mainessa, ja sitten Kanada, Prinssi Edwardin saari,

meri kiehui. Quebeckin torit ja neulatorni Toronton,

me kastuimme Niagaralla. Kun saavuimme takaisin alas,

oli peilitalot, taksit ja rivissä YK:n liput,

turistijoukot. Menin sisään samoilla lenkkareilla.

Joku jostakin sanoi: Pyhä mies antoi hupparin köyhälle,

juuri se oli piirretty kattoon, haalean sinisellä.



P.S. Tosta hupparista ja Giottosta.

En ole käynyt Assisissa, New Jerseyssä olen,

asuntoauton katolla istunut ja nähnyt naisten

shorsit, sääret. Ja pimeässä huoneessa pyyhkinyt

Wendysin paperiservetillä kireän nahkan alta, vatsalta.





2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Great! Niin vaikuttava rytmi, että täytyy taas todistaa etten olen robotti ja kommentoida.

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos! Tein tähän P.S. -osaston ihan sinua varten hyvä ropottimies.