Hiljaisuuden kantamisen työ
kun kasvot ilmestyvät ojanpenkoille
ja lupaavat kaiken.
Vielä neljän vuoden takaa muistan
kuinka vaikea heidän oli hakea hymyjään pois
ladon seinältä Pakkalasta.
Kuin tuhat korkeushyppääjää olisi yhtä aikaa
unohtanut pudonneen riman.
Kusetin koiraani numerorivissä,
hampaisiin se ylti vasta loppukeväästä
revenneitä lakanoita talloessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti