perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vaaliruno




Hiljaisuuden kantamisen työ

kun kasvot ilmestyvät ojanpenkoille

ja lupaavat kaiken.

Vielä neljän vuoden takaa muistan

kuinka vaikea heidän oli hakea hymyjään pois

ladon seinältä Pakkalasta.

Kuin tuhat korkeushyppääjää olisi yhtä aikaa

unohtanut pudonneen riman.

Kusetin koiraani numerorivissä,

hampaisiin se ylti vasta loppukeväästä

revenneitä lakanoita talloessaan.




Ei kommentteja: