Tehdään arvovalinta: puhutaan ainoastaan rahan arvosta.
6 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Tai tehdään arvovalintoja:
-puhutaan arvoista arvoista arvoista arvoista uskomatta sitoutumatta toimimatta -puhutaan arvoista vaikkei meillä ole mitään muita arvoja kuin arvoista puhuminen -puhutaan arvoista niin kuin ihmisyys suvaitsevaisuus vapaus ja tasa-arvo olisivat esimerkiksi vain vasemmiston määriteltävissä -puhutaan rahan arvosta pahana ja likaisena varsinkin silloin kun tileillämme ja korteillamme on saldoa ja arvoa vaikka muille jakaa ja haluamme vain kellua -puhutaan arvoista omasta kyyneleestä liikuttumisen kyynel silmäkulmassa niin kuin Lennon Imaginessa,kaikki on pelkkää vaaleanpunaista pilvihuttua -puhutaan arvoista rahan ohi sitä halveksien kieltäen ihmisen ruumiillisuuden, köyhän ihmisen tarpeen saada työtä, asunto ja perustarpeet -puhutaan arvoista koska meidän arvomme on kuin HS:n arvonelikenttä, se määrittelee meidät sinne minne haluamme sen meidät määrittelevän, koska tiedämme lokeromme johon haluamme kuulua, koska jaamme tuloksen kaveripiirissä ja toteamme kuuluvamme saman juustokuplan alle -puhumme arvoista kuin humanismistaan kirkon palkitsema kaurismäistä se aki: haluaisimme tappaa rikkaimman prosentin arvojemme tieltä
Hyviä kiteytyksiä: mielestäni puhe arvoista on pääosin turhaa, koska arvoista on äärettömän vaikea puhua eikä puheella ole suurtakaan merkitystä. Viivan alle jää yleensä tämä: Voimme nähdä jonkin jäljen arvoista vain siinä kuinka johdonmukaisesti, loogisesti ja itseymmärrystä osoittaen toimimme (joko jatkaen tiettyä uraa tai tehden siitä asioiden vaatimia poikkeamia).
Tuo lausuma, jonka blogiin kirjasin, oli valitettavasti voimaton, koska se oli täysin ironinen. Näinhän asiat ovat olleet niin pitkään kun olen seurannut politiikkaa: raha ratkaisee. Hämmennyin eduskuntavaalien alla, kun Paavo Arhinmäki totesi jossakin yhteydessä (joko koksuille / persuille) siihen tapaan (asiaa paheksuen), että onko vanhusten hyvinvointi teille pelkkä talouskysymys, pelkkä rahakysymys. En ymmärtänyt paheksumista, koska kaikki toimet ovat osoittaneet jo aikapäivät, että näin asiat todella ovat olleet, kaikkien puolueiden tosiasiallisuudessa.
En osaa vielä sanoa, toimiiko nykyinen hallitus järkevästi kokonaisuudessaan, mutta hyvää on se, että se toimii eikä jauha paskaa kun edellinen ja sitä edellinen. En pidä kaikesta siitä, mitä perskeko tekee (esim. koulutus ja siihen liittyvät kusetukset lupauksiin nähden), mutta he sentään toimivat ja tekevät. En usko, että vasemmistopuolueista olisi ollut tässä suhteessa mihinkään, niin paljon kuin heidän monia ideoitaan symppaankin. Vantaalla tehtyjen päätösten osalta (olen seurannut viime vuosina lähinnä koulumaailman koulimista) kokoomus ja sdp ovat huseeranneet yhdessä mitään lapsista välittämättä, vasureista ei sen parempaa sanottavaa. Vihreiltä ja perussuomalaisilta on kuulunut järjen ääntä ja osa heistä on yrittänyt vaikuttaa. Toki myös jotkut kokoomuslaiset, mutta eivät ne joilla olisi ollut vaikutusvaltaa.
Vaikka yhdyn sinänsä moneen seikkaan siinä, millaista kritiikkiä hallistusta kohtaan nyt esitetään (mahdollisena kritiikkiinä) ja silti se tapa jolla hallitusta nyt suolataan pystyyn hyvin korni. Suurin osa kriitikoista on pelkkiä räksyttäjiä, koska he itse eivät ole saanut aikaan yhtään mitään silloin kun oli heidän aikansa toimia (ehkä lähinnä pahentaneet tilannetta). Voi toki olla myös niin, ettei heille kaikille annettu siihen edes mahdollisuutta, että he eivät olleet kyllin vahvoja ja edustettuja asiassaan, että kansa oli tyhmä jne.
Mutta siis koko tämä viher-vasemmistolais-demarilainen rintama, joka ei saanut otetta vallasta... Toki heidän ainoa keinonsa hankkia valtaa on olla aktiivisesti oppositiossa, mutta jos kyseessä on pelkkä asemien takaisin valtaaminen eikä nyt tarvittava poliittinen dialogi, joka muuttaisi asioita siedettävämmiksi (en usko mihinkään kovin ohjattuun muutokseen, koska samassa paskassa on koko länsi ja muu maailma), niin paha meille kaikille. En siis moiti ideoita, mutta asennetta ja sitä heikkoa arvojen näyttämistä, joka ei oikein koskaan realisoitunut. (Sinänsä uskon esim. moniin vihreiden ideoihin, vaikka ne käytännössä ovat vielä osin keskuksestaan unelmahöttöä, mutta tärkeitä asioita kuitenkin pitkällä ajalla katsoen).
Jatkan hieman soperrusta. Rehellistä tekstiä sulta. Taisit nähdä läpi mitä tiheiden rivien väleissä halusin sanoa. Jos esimerkiksi halutaan hyvää ja inhimillistä vanhustenhoitoa arvona, inhmimilliseen ja moraaliseen arvoon perustuen, niin kuin pitääkin olla, niin millä välineellä se teko hankitaan? Se ostetaan edelleen vain ja ainostaan rahalla. Ei ole siis olemassa itsestäänselvää vastakkainasettulua raha vs. arvot. Monet haluamistamme arvoista saa vain rahalla. En edes ymmärrä miten tätä eivät mainitsemasi urputtajat muka tajua. Edellinen hallitus sössi. Sateenkaarihallitus ei saanut aikaan muuta kuin katastrofin. Tosiaan on hyvä jos nyt tehdään asioita toisin oli oma poliittinen kanta mikä tahansa! Tätä hallitusta on älyllisesti pakko tukea olin sitten vaikka anarkokommari.
(Tunnustus. Runoistasi löydän usein jonkun poliittisen kulman. Kommentoidassani sitä tunnen hieman syyllisyyttä: ikään kuin olisin jokin vaahtoava tyyppi joka ei tajua että tämä on nimenomaan runoilijan runoblogi. Vaahtoava varmaan olenkin, mutta runoja minä tänne tulen lukemaan ensi sijaisesti, usko tai älä.)
Kun kuulen sanonnan "raha ei tee onnelliseksi", menen saattomaksi mutta mieleni tekisi huutaa. Ikään kuin raha olsi se adsoluutti jolla onnea mitataan. Kuka missään ikinä on väittänyt, että raha itsessään tekee onnelliseksi? Sen mahdollistama vapaus kylläkin voi sen saada aikaan. "Vapaus ei tee onnelliseksi." Uskaltaako joku todella väittää näin? Se on selvää että jos rahasta tulee patologinen fetissi jota on kerättävä yli vapauden mitan, se ei tee onnelliseksi kuten eivät pakkotoiminnot yleensäkään. Mutta tuossa hokemassa ei käsittääkseni ole kyse siitä, vaan sen tarkoitus on korostaa hokijansa maailmankuvallista ja aatteellista puhtauutta ja jaloutta.
6 kommenttia:
Tai tehdään arvovalintoja:
-puhutaan arvoista arvoista arvoista arvoista uskomatta sitoutumatta toimimatta
-puhutaan arvoista vaikkei meillä ole mitään muita arvoja kuin arvoista puhuminen
-puhutaan arvoista niin kuin ihmisyys suvaitsevaisuus vapaus ja tasa-arvo olisivat
esimerkiksi vain vasemmiston määriteltävissä
-puhutaan rahan arvosta pahana ja likaisena varsinkin silloin kun tileillämme ja korteillamme on saldoa ja arvoa vaikka muille jakaa ja haluamme vain kellua
-puhutaan arvoista omasta kyyneleestä liikuttumisen kyynel silmäkulmassa niin kuin Lennon Imaginessa,kaikki on pelkkää vaaleanpunaista pilvihuttua
-puhutaan arvoista rahan ohi sitä halveksien kieltäen ihmisen ruumiillisuuden, köyhän ihmisen tarpeen saada työtä, asunto ja perustarpeet
-puhutaan arvoista koska meidän arvomme on kuin HS:n arvonelikenttä, se määrittelee meidät sinne minne haluamme sen meidät määrittelevän, koska tiedämme lokeromme johon haluamme kuulua, koska jaamme tuloksen kaveripiirissä ja toteamme kuuluvamme saman juustokuplan alle
-puhumme arvoista kuin humanismistaan kirkon palkitsema kaurismäistä se aki: haluaisimme tappaa rikkaimman prosentin arvojemme tieltä
jope
Hyviä kiteytyksiä: mielestäni puhe arvoista on pääosin turhaa, koska arvoista on äärettömän vaikea puhua eikä puheella ole suurtakaan merkitystä. Viivan alle jää yleensä tämä: Voimme nähdä jonkin jäljen arvoista vain siinä kuinka johdonmukaisesti, loogisesti ja itseymmärrystä osoittaen toimimme (joko jatkaen tiettyä uraa tai tehden siitä asioiden vaatimia poikkeamia).
Tuo lausuma, jonka blogiin kirjasin, oli valitettavasti voimaton, koska se oli täysin ironinen. Näinhän asiat ovat olleet niin pitkään kun olen seurannut politiikkaa: raha ratkaisee. Hämmennyin eduskuntavaalien alla, kun Paavo Arhinmäki totesi jossakin yhteydessä (joko koksuille / persuille) siihen tapaan (asiaa paheksuen), että onko vanhusten hyvinvointi teille pelkkä talouskysymys, pelkkä rahakysymys. En ymmärtänyt paheksumista, koska kaikki toimet ovat osoittaneet jo aikapäivät, että näin asiat todella ovat olleet, kaikkien puolueiden tosiasiallisuudessa.
En osaa vielä sanoa, toimiiko nykyinen hallitus järkevästi kokonaisuudessaan, mutta hyvää on se, että se toimii eikä jauha paskaa kun edellinen ja sitä edellinen. En pidä kaikesta siitä, mitä perskeko tekee (esim. koulutus ja siihen liittyvät kusetukset lupauksiin nähden), mutta he sentään toimivat ja tekevät. En usko, että vasemmistopuolueista olisi ollut tässä suhteessa mihinkään, niin paljon kuin heidän monia ideoitaan symppaankin. Vantaalla tehtyjen päätösten osalta (olen seurannut viime vuosina lähinnä koulumaailman koulimista) kokoomus ja sdp ovat huseeranneet yhdessä mitään lapsista välittämättä, vasureista ei sen parempaa sanottavaa. Vihreiltä ja perussuomalaisilta on kuulunut järjen ääntä ja osa heistä on yrittänyt vaikuttaa. Toki myös jotkut kokoomuslaiset, mutta eivät ne joilla olisi ollut vaikutusvaltaa.
Vaikka yhdyn sinänsä moneen seikkaan siinä, millaista kritiikkiä hallistusta kohtaan nyt esitetään (mahdollisena kritiikkiinä) ja silti se tapa jolla hallitusta nyt suolataan pystyyn hyvin korni. Suurin osa kriitikoista on pelkkiä räksyttäjiä, koska he itse eivät ole saanut aikaan yhtään mitään silloin kun oli heidän aikansa toimia (ehkä lähinnä pahentaneet tilannetta). Voi toki olla myös niin, ettei heille kaikille annettu siihen edes mahdollisuutta, että he eivät olleet kyllin vahvoja ja edustettuja asiassaan, että kansa oli tyhmä jne.
Mutta siis koko tämä viher-vasemmistolais-demarilainen rintama, joka ei saanut otetta vallasta... Toki heidän ainoa keinonsa hankkia valtaa on olla aktiivisesti oppositiossa, mutta jos kyseessä on pelkkä asemien takaisin valtaaminen eikä nyt tarvittava poliittinen dialogi, joka muuttaisi asioita siedettävämmiksi (en usko mihinkään kovin ohjattuun muutokseen, koska samassa paskassa on koko länsi ja muu maailma), niin paha meille kaikille. En siis moiti ideoita, mutta asennetta ja sitä heikkoa arvojen näyttämistä, joka ei oikein koskaan realisoitunut. (Sinänsä uskon esim. moniin vihreiden ideoihin, vaikka ne käytännössä ovat vielä osin keskuksestaan unelmahöttöä, mutta tärkeitä asioita kuitenkin pitkällä ajalla katsoen).
No niin, lopetan soperrukseni tähän.
Jatkan hieman soperrusta. Rehellistä tekstiä sulta. Taisit nähdä läpi mitä tiheiden rivien väleissä halusin sanoa. Jos esimerkiksi halutaan hyvää ja inhimillistä vanhustenhoitoa arvona, inhmimilliseen ja moraaliseen arvoon perustuen, niin kuin pitääkin olla, niin millä välineellä se teko hankitaan? Se ostetaan edelleen vain ja ainostaan rahalla. Ei ole siis olemassa itsestäänselvää vastakkainasettulua raha vs. arvot. Monet haluamistamme arvoista saa vain rahalla. En edes ymmärrä miten tätä eivät mainitsemasi urputtajat muka tajua. Edellinen hallitus sössi. Sateenkaarihallitus ei saanut aikaan muuta kuin katastrofin. Tosiaan on hyvä jos nyt tehdään asioita toisin oli oma poliittinen kanta mikä tahansa! Tätä hallitusta on älyllisesti pakko tukea olin sitten vaikka anarkokommari.
(Tunnustus. Runoistasi löydän usein jonkun poliittisen kulman. Kommentoidassani sitä tunnen hieman syyllisyyttä: ikään kuin olisin jokin vaahtoava tyyppi joka ei tajua että tämä on nimenomaan runoilijan runoblogi. Vaahtoava varmaan olenkin, mutta runoja minä tänne tulen lukemaan ensi sijaisesti, usko tai älä.)
jope
Kun kuulen sanonnan "raha ei tee onnelliseksi", menen saattomaksi mutta mieleni tekisi huutaa. Ikään kuin raha olsi se adsoluutti jolla onnea mitataan. Kuka missään ikinä on väittänyt, että raha itsessään tekee onnelliseksi? Sen mahdollistama vapaus kylläkin voi sen saada aikaan. "Vapaus ei tee onnelliseksi." Uskaltaako joku todella väittää näin? Se on selvää että jos rahasta tulee patologinen fetissi jota on kerättävä yli vapauden mitan, se ei tee onnelliseksi kuten eivät pakkotoiminnot yleensäkään. Mutta tuossa hokemassa ei käsittääkseni ole kyse siitä, vaan sen tarkoitus on korostaa hokijansa maailmankuvallista ja aatteellista puhtauutta ja jaloutta.
(Tein tästä vesa blogijutun.)
Kiitos, Juha, käynpä lukemassa!
Lähetä kommentti